Kaikkialla vallitsi kuolonhiljaisuus.
— Eikö edes palkkiosta tahi lisämaksusta?
Taaskin sama hiljaisuus; ei kukaan tahtonut omasta taipumuksestaan.
— Vaan kuitenkin täytyy minun lähteä, sanoi hän. Tahdotteko jättää minut yksinäni matkalle?
— Ei.
— Mitäs sitte tahdotte? Ettekö tunne ketään urhoollista miestä, joka tulisi herransa toveriksi matkalla järven ympäri?
Taaskin vaikenivat kaikki. Kun hän kysyi kultakin erittäin, sai hän vastaukseksi, että he eivät olleet tottuneet meri-elämään; kukin vakuutti suoraan kovin pelkäävänsä vettä.
— Mitäs minun sitte on tekeminen?
Silloin sanoi Manwa Sera:
— Herra, älkää kyselkö enempää. Käskekää miehiänne. Koko miehistönne on lapsianne, ja he eivät liene teille tottelemattomia. Jos kysytte heiltä ystävän tavoin, niin ei kukaan rupea palvelukseenne. Käskekää heitä, niin he tottelevat kaikki.