Enennetyllä voimalla lensi venhe eteenpäin. Jokainen hermo näissä uupuneissa ruumiissa jännitettiin, ja viimeisten voimien ponnistuksella tapasi venhe viiden minuutin kuluttua ensin yhden kanootin, sitte toisen ja vihdoin kolmannen; hukkuvat nostettiin venheesen, kunnes se oli niin syvässä vedessä, että sen laitaa näkyi ainoastaan tuuman verran.

Kaikki olivat kuitenkin pelastetut — miehet, vaimot ja lapset. Koska jäljelle jääneet kanootit olivat keveistä aineksista tehdyt, pysyivät ne vedenpinnalla lastineen päivineen. Pelastustyössä oli erittäin muuan Stanleyn miehistä, nimeltä Uledi, kunnostanut itsensä. Väsymätön oli hän nostaessaan kanoottiinsa hukkuvia kansalaisiaan ja saattaessaan heitä turvaan.

Stanley menetti tänä kauheana yönä viisi kanoottia, viisi kivääriä, yhden laatikon ampumavaroja ja 1,200 naulaa viljaa.

Seuraavana aamuna jätettiin kolmas osa miehistä ja tavaroista saareen, ja Stanley jatkoi matkaansa muiden kanssa seuraavaan pysäyspaikkaan. Muutamia kanoottia lähetettiin sitten takaisin noutamaan saareen jääneitä.

Erään Komeh-nimisen saaren kuningas tuli seuraavana päivänä Stanleyn luo ja pian iloitsivat kaikki monien suurien, väkevää olutta sisältävien ruukkujen ja monien tapettujen vuohien ääressä. Sitäpaitsi ostettiin kuninkaalta neljä hyvää, melkein uutta kanoottia, jotka olivat kyllin kestäviä turviksi vastaisissa vaaroissa.

Seitsemän tuntia soudettua saapui Stanley Kesäkuun 24 päivänä "Refuge"-saareen ja alkoi heti varustaa vahvaa leiriä sen etelärannalle.

Hän valitsi neljäviidettä miestä sotaväeksi, määräsi Frank Pocockin kapteeniksi ja Manwa Seran luutnantiksi, sekä jätti neljä kanoottia, että sotaväki mielensä mukaan voisi päästä manterella olevien maan-asukasten yhteyteen. Sitte lähti hän 26 päivänä paluumatkalle venheineen, seitsemäntoista kanuutin ja 106 miehen kanssa. Neljän päivän kuluttua saapui Stanley Kagehyihin, vaan koska matka oli ollut erinomaisen vaivaloinen, saapui ainoastaan neljätoista kanoottia lahteen. Pari viikkoa myöhemmin saapui kaksi kaivatuista kanooteista, joita tuuli oli ajellut. Kolmannen miehistö oli karannut ottaen pyssyt mukaansa.

Heinäkuun 6 päivänä jakeli Stanley jäähyväislahjoja Kaduma-päällikölle ja hänen herttaiselle puolisolleen, arabialaiselle Sungorolle, sekä monille muille. Sitte komennettiin kaikki jäljelle jäänyt kansa venheisin, retkikunnan eläimet ja tavarat kannettiin kanootteihin ja kello kymmenen jätti Stanley Kagehyin viimeisen kerran.

Heinäkuun 11 päivänä saapui retkikunta terveenä ja mitään onnettomuuksia kärsimättä "Refuge" saareen, jossa kaikki oli hyvin ja parhaassa järjestyksessä. Nuoren Lukanjaan — Ukereween kuninkaan serkun — vaikutuksesta oli mannermaan asukkaat saatu muuttamaan matkustavaisille nurjan mielialansa ystävällisemmäksi, ja veriveljeys oli oikein solmittu matkustavaisten puolelta, Manwa Seran ja maanasukkaiden puolelta Komeh'n kuninkaan Kijajun välillä.

Sen alituisen huolen tähden väestä ja tavaroista, joka Stanleyllä oli ollut "Refuge" saaren ja Kagehyin välisillä matkoilla, oli hän tullut niin arveluttavan taudin omaksi, ettei viiteen päivään kyennyt majastaan lähtemään.