Wangwanat olivat nyt täydellisiä merimiehiä. He olivat oppineet soutamaan, perää pitämään ja purjehtimaan, ja kukin mies tunsi tarkalleen paikkansa ja kykynsä.
Heinäkuun 21 päivänä saapui Stanley eteläisimpään noista peljätyistä Bumbiree-saarista, Mahyigaan, joka tarkan tutkimisen jälkeen huomattiin asumattomaksi.
Koska nyt oltiin vaarallisessa seudussa, niin oli tarpeellista hankkia retkikunnalle sopiva leiripaikka, etenkin koska vähäisen osan siitä täytyi jäädä tähän saareen, kunnes muut voitaisiin tuoda "Refuge"-saaresta. Kaikki alkoivat sentähden raivata pensaita ja varvikkoja 600 jalan laveudelta lahden ympäristössä; kahdentoista jalan levyinen tie tehtiin Mahyiga-saaren eteläpuolelta sen pohjoisosaan.
Jälkeen puolenpäivän kun kaikki vielä olivat täydessä työssä, lähestyi varovaisesti kaksi suurta kanoottia täynnä maanasukkaita. Maanasukkaat koettivat parastansa saadakseen varman tiedon retkikunnan kanoottien luvusta, ja selvään voi nähdä että he laskivat saarella olevien miesten lukua, ennenkuin virkkoivat sanaakaan. Vihdoin huusivat ja kanssapuhe alkoi.
Sittenkuin villit olivat suostuneet Stanleyn pyyntöön saada ruokavaroja seuraavana päivänä, soutivat he pois molemmissa kanooteissaan; kaksi tahi kolme näiden miehistöstä nauroi röyhkeästi.
Seuraavana päivänä lähestyi rohkeasti ja vaativin tavoin eräs toinen kanootti, joka sisälsi viisitoista miestä. Kysyttiin heiltä, oliko heillä mitään kaupaksi olevia ruokavaroja mukanaan.
He vastasivat "ei", vaan lisäsivät että muonaa kyllä pian voi saada. Tarkastettuaan leiriä, menivät he tiehensä ja mennessään osoittivat ylenkatsettaan eräin tavoin, joka on yleinen sillä rannikolla. Viskataan näet airoilla vettä selkäpuolelle ilmaan. Tämän tempun ymmärtävät kaikki siellä yhtähyvin, kuin me täällä, jos joku poika näyttää pitkää nenää.
Lukanjah hymyili nähdessään tämän ja sanoi erityisellä äänen painolla:
— Noilla ihmisillä on jotakin mielessä.
Neljäntenäkolmatta päivänä lähetti Stanley paljon ennen auringon nousua, ettei Bumbireen kansa huomaisi mitään, kuusitoista suurinta kanoottia Manwa Seran johdolla takaisin, "Refuge"-saareen tuomaan sieltä loput retkikunnasta, ja kehotti monesti heitä olemaan varovaisia eikä tekemään mitään tuhmuuksia.