Mtesaa seurasi noin kolme neljännestä hänen sotajoukostaan, kun hän meni alas niemelle katselemaan taistelua. Paitsi suuria sotarumpuja, joiden luku nousi viiteenkymmeneen tai sen paikoille, sekä sataa huiluniekkaa ja suurta joukkoa miehiä, jotka tärisyttivät piikivillä täytettyjä kurpitsia, oli hänellä mukana keisarilliset airuet ja noidat, jotka pitivät pahaa meteliä ja pauhinaa, juhlistaakseen tulevaa voittoa.
Suuri maja oli rakennettu vuoren-rinteelle, josta oli vapaa näköala koko salmelle. Kun keisari rupesi istumaan, tuli mies- ja naispappia, luvultaan toista sataa, esittääkseen Mtesalle kunnioitustaan toinen toisensa perästä juhlallisella tavalla, ja jokaiselle suvaitsi Mtesa nostaa keisarillista etusormeaan.
Ylimmäinen pappi oli hyvin haaveellisesti puettu. On tapana ennen tappelun alkua hallitsijan eteen tuoda kaikki Ugandan voimalliset lääke- tai noitumisaineet (pahojen henkien lepyttämiseksi sillä tavalla), niin että hän saa koskettaa tai sormellaan viitata niihin. Näinä lääkeaineina on kuolleita sisiliskoja, puunpalasia, kuolleiden ihmisten nahkaa ja kynsiä, eläinten kynsiä tai käpäliä ja linnunnokkia, sekä ruoho- ja lehtikimppuja, jotka ovat huolellisesti käärityt muodoltaan omituisiin, monivärisillä helmillä koristettuihin astioihin.
Tappelun aikana laulavat nämä mies- ja naispuoliset velhot loihtulaulujaan ja pitävät ylhäällä loihtimis-aineitaan vihollisten edessä, sill'aikaa kun ne, jotka kantavat piikivillä täytettyjä kurpitsia, nostavat hirvittävän kiljunnan. Mtesa ja hänen sotajoukkonsa astuivat esiin täydessä sotavarustuksessa, ja etevimmillä hänen miehistään oli viittoina komeita leopardinnahkoja. Muutamat päälliköt olivat erittäin komeasti puetut. Lumivalkoiset kamelikurjensulat koristivat heidän päitään ja jalopeuran- ja leopardinnahat riippuivat heidän olkapäiltään, vyötäisillä oli heillä lumivalkoisia, pitkäkarvaisia apinan- ja vuohennahkoja; heidän keihäänsäkin olivat koristetut höyhenillä ja valkoisilla apinannahoilla.
Viisi päivää kesti tappelu, eikä mitään ratkaisua tullut, vaikka Mtesalla oli muutamia pieniä kanuunia, jotka matkaansaattoivat hirveätä hävitystä vihollisen kanooteille.
Mtesa oli vakoojiensa kautta sattunut saamaan vangiksi erään vihollisen etevimmistä päälliköistä, ja hänen ylhäisimmät vieraansa oli kutsuttu katsomaan, kuinka hän kostaisi tuolle päällikölle.
Kun Stanley saapui paikalle, oli jo suuri joukko risukimppuja kasattu rovioksi. Tällä kostamistavalla luuli Mtesa voivansa vaikuttaa asianmukaista kauhistusta wawumalaisissa.
Mtesa oli iloisimmalla tuulella; hänelle oli mahdotonta salata sitä vahingon-iloa, mitä hän tunsi ajatellessaan sitä kauheata kostoa, jonka hän toimittaisi siitä, kun vihollinen oli vähää ennen murhannut erään hänen rauhan-sanansaattajistaan.
"Nyt, Stamlee, saat sinä", sanoi hän, "kun päällikkö riippuu roviolla" — tämä päällikkö oli noin kuudenkymmenen ikäinen mies — "nähdä kuinka Uwuma-päällikkö kuolee. Hän poltetaan kuoliaaksi. Ja hänen miehensä tulevat vapisemaan, kun he saavat kuulla, miten hän on kuollut!"
"Voi, Mtesa", vastasi Stanley, "oletko sinä unohtanut sanat siinä hyvässä kirjassa, josta minä olen lukenut niin usein sinulle? Jos sinun veljesi tekee sinulle vahinkoa, on sinun annettava hänelle anteeksi. Rakastakaa vihollisianne! Tehkäät hyvää niille, jotka teitä vihaavat."