"Mutta minä olen tekevä sen, Stamlee. Minä tahdon polttaa hänen tuhaksi. Minä tahdon polttaa joka ainoan sielun, joka tulee minun valtaani. Minä tahdon nähdä verta — verta — kaikkien niiden verta, jotka asuvat Uwumassa!"
"Ei, Mtesa! Ei enää verta. On jo aika sodan päättyä."
"Mitä!" huudahti Mtesa. tullen raivoon. "Minä olen hävittävä joka ainoan hengen Uwumassa, kaatava joka ainoan puun ja polttava joka miehen, joka naisen ja joka lapsen koko saarella. Isäni haudan nimessä, minä teen sen!"
"Ei, Mtesa, sinun on poistettava nämä pakanalliset ajatukset. Ainoastaan pakana voi toivoa näkevänsä verta ja puhua verenvuodatuksesta, niinkuin sinä teet. Se on pakananuorukainen Mtesa, joka nyt puhuu. Se ei ole mies Mtesa, jonka minä opin tuntemaan ja jonka minä tein ystäväkseni. Se ei ole 'Mtesa hyvä', jota sanoit kansasikin rakastavan. Se ei ole Mtesa kristitty, se on villi. Minä olen kyllästynyt sinuun, minä tunnen sinun nyt", sanoi Stanley.
"Stamlee, Stamlee! Odota vähäsen ja sinä saat nähdä. Mitä te vitkastelette?" sanoi hän pikaisesti, kääntyen pyöveleihin, jotka vartosivat hänen käskyään.
Silmänräpäyksessä sidottiin vanha miesparka; mutta Stanley nousi ylös tulisena ja sanoi Mtesalle, että hänen esi-isiensä henget katsoivat alas häneen ja häpesivät hänen ruokotonta julmuuttansa.
Mtesan kasvoissa voitiin äsken lukea eläimellisen himon raivo ja verenjanoinen murhanhimo; mutta kun hän kuuli sanottavan että hänen esi-isänsä katsoivat alas häneen henkien valtakunnasta, rupesi kyyneliä herumaan hänen silmistänsä, ja kun vihdoin suuria pisaroita juoksi alas hänen poskiaan myöten, nyyhkytti hän aivan kuin lapsi, sill'aikaa kun päälliköt ja pyövelit, jotka olivat ihan hiljaa, näyttivät hyvin hämilleen joutuneilta. Kaksi päälliköistä juoksi nyt esiin, ja sitten kun he olivat purkaneet päähineensä kääröstä, kuivasivat he niillä Mtesan kasvot, jolloin yksipäisyys väistyi ja hän mutisi:
"Eikö Stamlee puhunut henkien maailmasta, ja eikö hän sanonut, että minun isäni oli vihoissaan minulle? Oi, hän puhui vaan liiaksi totta! Oi. isä, anna minulle anteeksi, anna anteeksi!" Sen jälkeen jätti hän neuvoskunnan.
Tuntia myöhemmin kävi eräs hovipoika kutsumassa Stanleytä Mtesan luokse, joka nyt sanoi:
"Stamleen ei pidä sanoa että Mtesa on paha enää sillä hän on antanut anteeksi Uwuma-päällikölle, eikä tee hänelle mitään pahaa. Tahtooko Stamlee nyt sanoa, että Mtesa on hyvä? Ja eikö hän luule että Mtesan isä on iloinen nyt!"