Kuolonhiljaisuus valliisi jonkun aikaa, jolloin kaikkien naisten alaleuka vaipui alaspäin, sitte he taasen huusivat: "Waa-aa-aa-aantuu!" ja miettivät sitä kummallista asianhaaraa, että tässä ihmeellisessä maailmassa oli ihmisiä, joiden "koko ruumis oli valkoinen".
Heidän ammottavat suunsa saattoivat Stanleyn tilaisuuteen näkemään, kuinka terveet ja heleänpunaiset heidän kielensä, kitalakensa ja ikenensä olivat ja, etenkin, kuinka ihmeellisen tasaisia ja kiiltävän valkoisia kaikki hampaat olivat.
Heti kun on Tanganikan ympärillä olevien kukkuloiden yli kulkenut, huomaa maiseman tulevan yhä komeammaksi ja suurenmoisemmaksi. Vähitellen levittää luonto matkalla länteenpäin silmäimme eteen harvinaisen ihanuutensa, rikkautensa ja kaiken kasvullisuutensa muhkeuden, sirottelee anteliaalla kädellä mainioita hedelmiä runsaissa ryhmissä, ja pitkin virtojen rantoja näyttelee hän villisti, vaan tuhlaavan runsaasti aarteitansa. Mitä komein kasvullisuus verhoaa jokaista kalliota, ja puiden latvoista riippuu kukkivien köynnöskasvien muodostamat tiheät verkot.
Vihdoin näkyi erään matalan vuorenselän harjulta Luama-nimisen lisävirran lasku majesteetilliseen Lualaba- eli Livingstone-virtaan. Edellinen näytti suustaan 1,200 jalan levyiseltä; jälkimäinen oli noin 4,200 jalkaa leveä. Komea harmahtava virta, joka hitaasti luikerteli etelästä itäänpäin.
Kaikki tervehtivät sitä ilohuudolla ja Stanley käski siinä pysähtymään, näkyalaa ihaillakseen. Salainen hurmaus valtasi hänen sydämensä, kun hän katseli tätä ylevää virtaa. Tuntui ikäänkuin se salaisuus, jonka luonto kaikkien edellisten vuosisatojen kuluessa oli pitänyt ihmisiltä salassa, olisi nyt odottanut ilmaisemistaan. Kuusineljättä peninkulmaa oli Stanley seurannut erästä Livingstone-virran lähdejokea, sen laskuun saakka tähän virtaan, ja nyt oli se komea virta itse hänen edessään. Hän piti velvollisuutenaan seurata sitä mereen saakka.
Eteenpäin merta kohti.
Mikä on se virta, jota seudun asukkaat sanovat Laulaboksi ja maantiede sen löytäjän mukaan Livingstone-virraksi? Onko se Niili, tahi Niger tahi Kongo?
Stanleyllä oli tämä arvoitus ratkaistavana; siitä riippui mustan maan-osan maantieteen tunteminen; sen ratkaisemisen vallassa oli näiden maiden ja näiden villien kansanheimojen tulevaisuus. Jos tämä virta laski mereen ja joko koko tahi suurimmalla osalla juoksustaan oli haaksikululle sopiva, niin olisi sen kautta leveä tie kaupalle ja sivistykselle raivattu Afrikan sydämeen. Mutta oli mahdollista että virta oli koskia ja putouksia täynnä, ehkä se juoksi suurten onkaloiden kautta aivan luoksepääsemättömissä seuduissa? Siinä tapauksessa oli Stanley turhaan tehnyt matkansa, ja kaikki vaivat, kaikki vaarat ja altistumiset olisivat olleet melkein turhat.
Siitä kohdasta, millä Stanley nyt oli, oli Livingstonen ja myöhemmin parin muun kuuluisan tutkijan täytynyt kääntyä takaisin. Maan-asukkaat tiesivät näet kertoa, että se tuntematon maa, jonka läpi virta juoksi, oli täynnä julmia, ihmissyöpiä kansanheimoja, joiden maan kautta oli mahdoton kulkea, ja etenkin oli eräs raivoluonteinen kääpiökansa heidän suurimman pelkonsa esineenä. Oli sentähden näille tutkijoille ollut mahdotonta saada matkakumppaneita ja heidän täytyi sentähden kääntyä takaisin.