Kauniin ja aaltomaisen, vaan autioksi jääneen maiseman kautta, jossa aina peninkulman päässä näkyi hävitettyjä kyliä, kuljettiin nyt luoteiseen suuntaan.
Täällä oleva nurmikko on, kuten kaikki muukin kasvullisuus näin hedelmällisessä maassa, mahdotonta ja tiheämpää kuin parhaalla vainiolla. Ruohon varret ovat ympärykseltään tuuman vahvuiset ja noin kahdeksan jalan korkuiset.
Marraskuun 6 päivänä tuli retkikunta erääsen pimeään ja synkkään metsään. Puiden tuuheat ja tiheät oksat poistivat melkein kaiken päivänvalon. Ei voitu tietää oliko kaunis vai ruma, sumuinen ja pimeä ilma, sillä kuljettiin alituisesti himmeässä, juhlallisessa hämärässä. Tie muuttui vähitellen hyvin savensekaiseksi maaksi, ja joka askeleelta räiskähti vettä ilmaan. Kuumasta maasta näkyi höyryjä kohoavan ilmaan, ja kokoontuivat siellä harmaaksi pilveksi matkustavaisten päiden yläpuolelle. Varhain aamulla olivat nämä sumupilvet olleet niin tiheitä, että tuskin voitiin tuntea puut niiden lehdistä päättäen.
Afrikalainen hiuspukemus.
Seuraavien päivien vaivoista oli Stanley kirjoittanut muistikirjaansa seuraavat muistiinpanot:
"Olemme kärsineet hirmuisesti tänään näissä metsissä. Ryömien, kömpien ja kontaten olemme tunkeneet märkien pensaikkojen läpi. Välistä oli niin pimeä metsässä, etten nähnyt lukea, mitä kirjaani olin kirjoittanut. Kello 3.30 i.p. saavuimme erääsen leiripaikkaan, aivan uupuneina siitä työstä, joka meillä oli ollut kulkiessamme yhteenkasvaneiden pensaiden läpi ja raskaan ilman melkein tukehduttamina. Oi, jos saisi hengittää puuskauksenkaan vuori-ilmaa! — —"
"Vieläkin päivän vaivat metsässä ja pensaikoissa. Retkikuntamme ei ole enää sama taaja ja luja joukko, josta ennen niin ylpeilin. Kukin kulkee metsissä eteenpäin parhaan kykynsä mukaan; polku, joka vie savimaan yli, on niin liukas, että meidän täytyy jännittää viimeiset voimamme, päästäksemme eteenpäin. Jalkojen täytyy oikein lujasti polkea, päiden kuljettaa kuormat; käsi kääntää syrjään tiellä olevat pensaat ja kyynärpää pienemmät puut. Monet suuremmista puista olivat maahan sortuneet juuri niillä kohdin, joilla kuljimme. Ne muodostivat vuoria haaroista ja oksista, niin että meidän täytyi tunkeutua eteenpäin sivulla olevien pensaiden läpi ja siten usein tehdä suuria mutkia."
Metsä vilisi eläimistä. Milloin nähtiin kymmenen jalan pituinen käärme, milloin taas myrkyllisiä viheriäisiä kyykäärmeitä, tusinoittain kiikkui puissa valkoniskaisia apinoita, kiljuvia babiaaneja juoksi puiden välissä, ja ihmisennäköinen simpansi oli rakentanut pesänsä korkealle puiden oksien väliin.
Polkua myöten mateli noin kuuden tuuman pituisia mustia ja ruskeita tuhatjalkaisia; kuoriaisia oli lukemattoman paljon ja armeijoittain kulki maassa mustanruskeita muurahaisia.