Ceilonin varsinaiset asukkaat ovat singalilaisia, kauniita, melkein mustaihoisia ihmisiä. Lapset, jotka käyvät aivan alasti, kantavat käsivarsissaan metallisia rannerenkaita ja lantioillaan metalliketjua, joista etupuolelle riippuu kulta- tai hopealevy. Täysikasvuisten pukuna on vyötäröille kiedottu vaate, sen lisäksi käyttävät naiset ohutta puuvillaröijyä. Pitkää tukkaansa pitävät sekä miehet että naiset koossa kammalla, joka kiinnitetään poikkipuolin pään päälle.
Työmiesten majat ovat hyvin pieniä, tiilistä kyhättyjä ja olkikattoisia sekä enemmän pidettäviä jonkunlaisina suojina sadetta ja auringonpaistetta vastaan, kuin todellisina huoneina. Varakkaammat singalilaiset asuvat tilavissa, melkein avonaisissa, uutimilla eri osiin jaetuissa verannoissa. Temppelit ovat puisia ja perin mitättömännäköisiä. Papit ja temppelinpalvelijat asuvat likellä temppeliä jotenkin likaisissa ja siivottomissa huoneuksissa. Ilman-ala on lämmin ja kostea, ja öisin näkee loistavia tulikärpäsiä lentelemässä. Kasvullisuus on erittäin rehevä ja komea. Tuuheita palmuja ja ryytikasvia tapaa kaikkialla.
Ceilonin sisäosa on laadultaan vuorimaata. Korkeita vuorenhuippuja kohoo taivasta kohti ja niiden välillä on penikulmittain vuorilaaksoja. Rannikon rikkaat metsät ovat sieltä pois raivatut ja sen sijaan kasvaa joka paikassa kukkuloilla ja laaksoissa kahvipensaita. Vasta ylempänä vuorilla alkavat aarniometsät jälleen.
Joulukuun 22 päivänä läksi Vega Ceilonista ja saapui Aadeniin, Punaisen meren suulle, tammik. 7 päivänä. Indianmerellä vietettiin joulujuhlaa hiljaisesti. Mutta uudenvuoden-iltana aukesi salongin ovi ja sisään astui tschuktschi-joukko nahkapukimissaan ja lausui selvällä Ruotsin kielellä ystävällisen tervehdyksen pohjan jäillä asuvilta ystäviltä, lisäten siihen muutamia vielä muistissa säilyneitä sanoja Pitlekailta. Vegan matruusit olivat keksineet tämän sukkelan huvituksen. Mutta kuuma oli tschuktschi-parkojen nahoissaan päiväntasaajan lämpimässä ilmassa.
Aadenin luona tervehdittiin Vegaa kanuunanlaukauksilla ja eräs siellä oleskeleva itaalialainen sotalaiva nosti mastoonsa ruotsalaisen lipun. Saman laivan upseerit pitivät sitte iloisen juhlan Vegan uroille. Bab-el-Mandebin salmen ja Punaisen meren kautta tultiin sitte Suezin kanavan suulle, jossa ankkuroittiin tammikuun 28 päivänä. Matkaa jatkettiin sitte kanavaa myöten sen Välimeren puoleiselle suulle, Port Saidin luo, ja sieltä Välimeren halki Napoliin, jossa oli tehty suuria valmistuksia matkueen vastaan-ottamiseksi. Messiinan salmessa ankkuroitsi Vega, ja Nordenskiöld meni itse itaalialaisen luutnantin Boven kera maalle, lähettääkseen sähkösanoman Vegan saapumisesta Eurooppaan. Yö tuli ennenkuin he pääsivät maalle, ja pilkkoisen pimeässä saivat he tunkeutua läpi pensaiden ja viidakkojen, kunnes tulivat rautatielle, jota myöten kävelivät läheisimmälle asemalle. Siellä heitä heti ympäröi joukko karsasmielisiä rata- ja rannikkovahtia, jotka pitivät heitä salakuljettajina; onneksi eivät vahdit olleet havainneet heitä, heidän pensastoissa kömpiessään, sillä varmaan olisivat he heti ampuneet. Epäluulot hälvenivät kuitenkin pian ja matkustajia kohdeltiin silloin suurimmalla kunnioituksella. Se oli viimeinen seikkailu matkalla.
Helmikuun 14 päivänä saapui Vega Napoliin ja siitä alkaen oli kotimatka vaan yhtämittaista riemukulkua. Napolissa, Lissabonissa, Lontoossa ja Pariisissa, joissa viimeksimainituissa pääkaupungeissa käytiin Vegan ollessa Falmouthissa, Köpenhavnissa ja viimeksi Tukholmassa oli matkueelle valmistettu sydämmellisiä, suurenmoisia kunnian-osotuksia. Huhtikuun 24 päivänä laski Vega ankkurinsa Tukholman satamassa, ja jättiyritys, laadultaan historiassa ainoa, oli onnistunut.
Mitä lähemmäksi Tukholmaa Vega tuli, matkallansa Ruotsin saariston läpi, sitä enemmän lisääntyi höyrylaivoja, jotka täpötäynnä ihmisiä olivat lähteneet Vegaa vastaan-ottamaan ja sitte seurasivat sitä kahdessa pitkässä rivissä satamaan. Satama lukemattomine aluksineen ja veneineen, kaupunki ja erittäinkin uljas kuninkaallinen linna olivat loistavilla ilotulituksilla mitä komeimmasti kaunistetut ja lukemattomat ihmisjoukot tervehtivät kaikuvilla hurraahuudoilla rauhallisia sankareita, jotka, pitkän matkansa päätettyään, taas ensi kerran laskivat jalkansa ruotsalaiselle mantereelle.