"En ole ennen kuullut sitä nimeä", jupisi hän, lisäten; "Isänne oli —?"
"Toskanalainen herrasmies."
"Mutta hän ei ollut hovissa?" huomautti Romeo.
"Kyllä; kyllä hän oli hovissa."
Sitten Gonzaga tokaisi kavalan hävyttömästi, mikä nostatti veren Francescon poskille, vaikka se ei siveäajatuksisesta Valentinasta merkinnyt mitään: "Ahaa! Mutta äitinne siis —"
"Piti rajat tiukemmin kuin teidän äitinne", tuli terävä vastaus, ja pimeästä kuuluva narrin naurunpurskahdus lisäsi sen sapettavuutta.
Gonzaga nousi raskaasti seisomaan, vetäen kiivaasti henkeään, ja molemmat miehet loivat toisiinsa pistäviä silmäyksiä. Käsittämättä mitään Valentina katsoi vuoroin toista, vuoroin toista.
"Hyvät herrat, hyvät herrat, mitä te oikein puhuitte?" hätäili hän.
"Miksi kaikki tämä katsesota?"
"Hän on liian kerkeä loukkaantumaan, madonna, kunnialliseksi mieheksi", vastasi Gonzaga. "Samoin kuin ruohossa mateleva käärme hän on perin kärkäs pistämään, kun koetamme paljastaa hänet."
"Hyi häpeä, Gonzaga!" kivahti Valentina, nousten hänkin nyt pystyyn. "Mitä te puhutte? Oletteko menettänyt järkenne? Kuulkaahan, hyvät herrat! Koska olette molemmat ystäviäni, olkaa ystävyksiä myös keskenänne!"