"Valentina", lausui hän, eikä hänen äänensä suinkaan ollut rauhallinen, "minkä tähden kohtelette minua näin tylysti?"

"Enhän kohtelekaan", vastasi tyttö väsyneesti, vavahtaen ja vetäytyen kauemmaksi kalpeista kasvoista, jotka olivat niin likellä hänen omiaan ja herättivät hänessä voittamatonta kammoa. "En haluaisi teidän korkeutenne näyttävän narrimaiselta, ettekä aavista, kuinka —"

"Aavistatteko te, kuinka syvästi, kuinka intohimoisesti rakastan teitä?" keskeytti toinen otteensa tiukentuessa.

"Teidän korkeutenne, minun koskee!"

"Eikö minuun sitten koske?" ärähti herttua. "Mitä merkitsee puserrus käsivarteen verrattuna niihin haavoihin, joita silmänne minuun sivaltavat? Ettekö —"

Tyttö oli kiskoutunut irti hänen otteestaan ja ponnahtanut lasiovelle, josta hänen seuralaisensa olivat poistuneet.

"Valentina!" kiljaisi herttua syöksyessään hänen jälkeensä, ja se muistutti pikemminkin pedon karjaisua kuin rakastuneen miehen huudahdusta. Hän sai tytön kiinni ja kiskoi hänet liikoja kursailematta takaisin huoneeseen.

Silloin Valentinassa piillyt kammo, halveksuminen ja harmi nousivat aseisiin. Hän ei ollut koskaan kuullut kerrottavan, että hänen asemassaan olevaa naista olisi kohdeltu tällä tavoin. Hän kammosi Gian Mariaa, mutta oli säästänyt häneltä nöyryytyksen kuulla sen hänen omilta huuliltaan ja oli aikonut kamppailla vapaudestaan setänsä kanssa. Mutta koska Gian Maria nyt kohteli häntä, ikäänkuin hän olisi ollut palvelustyttö, koska herttua ei näyttänyt tietävän mitään hänelle kuuluvasta kunnioituksesta eikä sellaisten ihmisten hienosta käytöksestä, joiden syntyperä ja kasvatus olivat hyvät, ei hän enää suvaitsisi Gian Marian inhoittavaa armastelua. Koska viimemainittu halusi jatkaa kosiskeluaan ilveilijän tavoin, lupasi Urbinon ylpeäluontoinen tytär kohdella häntä samalla tavalla.

Hän kiskaisihe toisen kerran irti miehen otteesta ja sivalsi hänen herttualliseen poskeensa navakan sivalluksen, joka — niin yllättävä se hänestä oli — melkein sai hänet kellahtamaan selälleen.

"Madonna!" huohotti hän. "Tällainen häväistys minulle!"