"Lasketko minusta pilkkaa?" tiedusti herttua epäillen.
"Oi, en, teidän korkeutenne! Selitän vain, miten emäntäni mahdollisesti johtuisi rakastamaan teitä. Jos teillä olisi sen henkilön loistavat ominaisuudet, josta puhun ja josta hän haaveilee, saattaisi se käydä helposti. Mutta koska Jumala on muovannut teidät sellaiseksi kuin olette karkeapiirteiseksi, lihavaksi, kitukasvuiseksi, kömpelöksi —"
Karjaisten syöksähti raivostunut herttua hänen kimppuunsa. Mutta narri oli yhtä ketteräjalkainen kuin kerkeäkielinen, vältti herttuan lihavien käsien otteen, hypähti lasiovesta ja juoksi emäntänsä hameiden suojaan.
SEITSEMÄS LUKU
Juonitteleva Gonzaga
Olisipa totisesti ollut Peppelle hyvä, jos hän olisi hillinnyt pahanilkistä tuultansa ja pitänyt aisoissa ivailevaa puhettaan, joka oli ollut kuin etikkaa Gian Marian haavoille, Kun näet Gian Maria oli loukkaantunut, oli hänen tapansa olla kostonhimoinen, ja tässä tapauksessa hän oli vieläkin pahempi.
Hänen mielessään pälvi muisto narrin sanoista ja siitä vihjauksesta, että Valentinan sydämessä väikkyi jonkun toisen miehen kuva. Kun hyljeksitty herttua nyt omalla karkealla tavallaan ja niin, kuin hän rakkauden ymmärsi, rakasti Valentinaa, kävi hän raivoisan mustasukkaiseksi sille toiselle miehelle, jonka olemassaolosta Peppe oli vihjannut. Tämä tuntematon oli hänen ja Valentinan välisen polun telkeenä, ja Gian Marian mieleen välähti, että yksinkertaisin keino polun aukaisemiseksi oli esteen raivaaminen pois tieltä. Mutta sitä ennen hänen oli saatava se selville, ja siinä, mietti hän julmasti hymyillen, saattoi narri auttaa häntä tahtoen tai tahtomattaan.
Hän palasi omaan huoneistoonsa, ja sillä aikaa kun hänen lähtöään valmistettiin, käski hän Alvaron kutsua luoksensa Martin Armstadtin — hänen henkivartiostonsa päällikön. Viimemainitulle hän antoi lyhyet ja salaiset määräykset.
"Valitkaa neljä miestä ja jääkää Urbinoon minun lähdettyäni. Ottakaa selville, missä Peppe, narri, liikkuu! Vangitkaa hänet ja tuokaa hänet jäljessäni! Pitäkää huoli siitä, että teette sen varovasti, älkääkä salliko kenessäkään herätä vähääkään epäluuloja tehtävästänne!"
Salamurhaaja — hän ei ollut paljoakaan parempi siitä huolimatta, että hän komensi Babbianon herttuan henkivartiostoa — kumarsi ja vastasi ulkomaalaisella kurkkuäänellään, että hänen korkeutensa määräyksiä toteltaisiin.