Kookas miekkonen pyörähti häneen päin äkillisen raivon vallassa.
"Miksi moinen kummastus?" kivahti hän. "Sanon teille, että nimeni on sekä maineikas että peloittava, ja saatte nähdä, että olen yhtä peloittava kuin jalosukuinen. Diavolo! Näyttääkö se uskomattomalta?"
"Olenko sellaista sanonut?" vastusti Gonzaga.
"Olisitte nyt vainaja, jos olisitte niin tehnyt, herra Gonzaga. Mutta ajattelitte niin, ja minun lienee lupa näyttää, kuinka rohkea miehen pitää olla ajatellakseen siten."
Ärtyneenä kuin kalkkunakukko, kun hänen ylpeyttään ja turhamaisuuttaan oli loukattu, Ercole ehätti selittämään Gonzagalle, mikä mies hän oli.
"Tietäkää, hyvä herra", ilmoitti hän, "että olen kapteeni Ercole Fortemani. Minulla oli se arvo paavin armeijassa. Olen palvellut pisalaisia ja Perugian jaloa Baglionia kunniakkaasti ja kunnostautuen. Olen komentanut sataa keihäsmiestä Giannonin kuuluisassa vapaakomppaniassa. Olen taistellut ranskalaisten puolella espanjalaisia vastaan ja espanjalaisten puolella ranskalaisia vastaan, ja olen palvellut Borgiaa, joka juonittelee niitä kumpiakin vastaan. Olen kantanut keihästä keisarin seurueessa, ja minulla on ollut kapteenin arvo myöskin Napolin kuninkaan armeijassa. Nyt, nuori herra, olette saanut tietää minusta jotakin, ja jos nimeni ei ole tulikirjaimilla kirjoitettu Italian toisesta päästä toiseen, johtuu se Jumalan ruumis! — siitä, että ne kädet, jotka ovat minut pestanneet, ovat koonneet itselleen urotekojeni kunnian."
"Loistava luettelo", kehui Gonzaga, joka oli herkkäuskoisesti niellyt tämän valhesarjan, "sangen loistava luettelo".
"Eikä ole", vastusti toinen vastustushalusta, joka oli osana hänen luonteessaan. "Suurenmoinen luettelo, jos niin haluatte, suosittelemaan minua palkkasoturin tehtäviin. Mutta eihän palkkasoturin alaa sovi nimittää loistavaksi."
"Siitä asiasta emme välitä riidellä", virkkoi Gonzaga tyynnyttävästi.
Miehen hurjuus oli kauhistava.
"Kuka väittää, ettemme niin tee?" tiedusti toinen. "Kuka minua estää, jos minua huvittaa siitä riidellä? Vastatkaahan!" ja hän nousi puolittain pystyyn oman äidyttämänsä raivon kannustamana. "Mutta malttia!" äänsi hän sitten, äkkiä rauhoittuen. "Varmastikaan ette ole etsinyt tuttavuuttani ja tilannut tätä viiniä kauniiden silmieni tähden ettekä asuni hienouden houkuttelemana" hän kohotti repaleisen vaippansa lievettä "ettekä myöskään sen vuoksi, että haluaisitte heittää arpanappulaa kanssani. Haluatteko minua palvelukseenne?"