"Aika sen näyttää", virkkoi kyssäselkä.
"Se näyttää sitten, etten ole millään tavoin vahingoittanut monna Valentinan etuja. Nykyisin hän on turvassa Roccaleonessa. Mitä hänen siis tarvitsee pelätä? Guidobaldo epäilemättä lähtee hänen luoksensa ja vallihaudan ylitse rukoilee, että hän olisi velvollisuudentuntoinen veljentytär ja tulisi takaisin. Hän tarjoutuu tekemään niin, jos herttua antaa hänelle ruhtinaallisen sanansa takeeksi siitä, ettei häntä enää vaivata tällä avioliitolla. Entä sitten?"
"No niin?" murahti narri. "Entä sitten? Kuka sanoo, miten sitten saattaa käydä? Olettakaamme, että hänen korkeutensa nujertaa hänet väkivallalla."
"Piirityskö?" Kreivi purskahti nauramaan. "Pyh! Missä on viisautesi, narri? Luuletko loistavan Guidobaldon innokkaasti haluavan joutua Italian naurettavaksi ja jälkimaailman mainitsevan häntä siksi herttuaksi, joka piiritti veljentytärtään, koska tämä vastusti hänen määräyksiään neidon avioliitosta?"
"Guidobaldo da Montefeltro saattaa eräissä tilaisuuksissa olla kiivas mies", vastasi narri parhaillaan, kun heidän luotansa lähtenyt upseeri ilmestyi jälleen ja ilmoitti hänen korkeutensa odottavan heitä.
Heidän saapuessaan ruhtinaan luokse oli viimemainittu perin synkällä tuulella ja tervehdittyään Francescoa kylmän muodollisesti esitti heille kysymyksiä siitä seurueesta, jonka he olivat kohdanneet edellisenä iltana. Nämä tiedustelut hän suoritti luonteenomaisen arvokkaaseen tapaansa osoittamatta sen enempää levottomuutta kuin asia olisi koskenut harhaan lentänyttä haukkaa. Hän kiitti Francescoa tiedoista ja määräsi, että hovimarsalkan oli varattava huoneita kreivin ja Fanfullan käytettäviksi niin pitkäksi aikaa kuin he suvaitsisivat viipyä hänen hovissaan. Senjälkeen hän sanoi heille jäähyväiset, käskien upseerin jäädä sinne saamaan häneltä määräyksiä.
"Ja hänkö", virkkoi Francesco Peppelle heidän mennessään etuhuoneen lävitse palvelijan jäljessä, "on sellainen mies, joka ryhtyisi piirittämään veljentyttärensä linnaa? Kerrankin, herra narri, on viisautesi erehtynyt."
"Teidän ylhäisyytenne ei tunne herttuaa", vastasi narri. "Hänen jäätyneen ulkokuorensa alla loimuaa ahjo, eikä olo sellaista hulluutta, jota hän ei olisi valmis tekemään."
Mutta Francesco vain nauroi astellessaan käsi Fanfullan kainalossa käytävää pitkin niihin huoneisiin, joihin palvelija heitä opasti.