»Niin, rakkaani, se on Corbal. Corbal, ja kaikki, mitä siellä on, on sytytetty Chauvinièren kuolinkokoksi.»
Tytön äänessä oli jotakin, mikä muistutti hänelle Fougerotin salaperäistä lausetta: »Me rakennamme talon uudestaan.» Hän kumartui satulassaan tuijottaakseen tyttöön pimeässä.
»Sinä tiesit sen!» huudahti hän melkein moittivasti. »Se tehtiin minun käskystäni.»
»Sinäkö käskit?» Hänen äänessään värähti kummastusta. »Ja ne tottelivat sinua?»
»Vain siksi, että he käsittivät sen välttämättömäksi sinun ja heidän oman turvallisuutensa vuoksi.»
»Välttämättömäksi? Mikä välttämättömyys? Ja miksei minulle ilmoitettu?»
Varakreivi oli suuttumuksen ja valituksen välimailla.
»Sinä olisit voinut epäröidä, ja olisi ehkä kulutettu aikaa sinua suostuttelemalla. Ehkä sinä luonnollisesta rakkaudestasi isiesi taloa kohtaan et olisi suostunut, ennenkuin se olisi ollut liian myöhäistä. Fougereot käsitti sen myöskin. Siksi hän minua totteli.»
»Mutta mikä pakko siihen oli?» toisti varakreivi.
»Oli pakko hävittää kaikki todistukset tapahtumasta, ei ainoastaan takaa-ajon ehkäisemiseksi, vaan myöskin taloon jääneen väkesi turvallisuuden vuoksi, heitä kun muutoin olisi voitu syyttää. Kuuntelehan, rakkaani. Nyt ovat Fougereotit Poussignotissa kertomassa tarinaa, jonka minä heille opetin. He kertovat, että he hämärissä palatessaan peltotöistä näkivät linnan palavan. Muuta he eivät tiedä. Poussignotissa arvellaan sinne tänne, otaksutaan kymmeniä mahdollisuuksia, niiden joukossa sitäkin, että sinä itse tuhouduit liekeissä, jotka he ehkä aavistelevat — Fougereotit siihen viittailevatkin — sinun itsesi sytyttäneen. Saatetaan myöskin otaksua yhtä ja toista Chauvinièresta, varsinkin jos jotkut tietävät hänen sinä iltana saapuneen Corbaliin. Mutta älä salli sen itseäsi häiritä. Aamun sarastaessa me olemme etäällä täältä.»
»Sinä teet asian minulle selväksi», sanoi hän. »Suo anteeksi tylsyyteni.» Corbal katseli laakson yli noita hulmahtelevia liekkejä, ja niitä katsellessa hänen silmänsä sumenivat. »Niin, se oli välttämätöntä, kun ottaa kaikki asianhaarat huomioon, mutta voi, hyvä Jumala!»