»Lähde tästä hytistä silmänräpäyksessä, tai on sinun raatosi kannettava täältä, kautta taivaan! Sinä likainen koira. Uskallatko sinä tehdä minulle sellaisia ehdotuksia?»
Hän alkoi kirota uskollista upseeriaan sellaisella myrkyllisyydellä, ettei sitä kukaan tähän saakka olisi osannut hänestä aavistaa. Ja Wolverstone, säikähtäneenä hänen raivoaan, meni ulos sanaakaan lisäämättä. Kysymystä ei otettu enää koskaan esille, ja kapteeni Blood sai jäädä rauhassa jatkamaan tyhjää mietiskelyään.
Vihdoin, kun hänen merirosvonsa jo alkoivat tulla katkeriksi, tapahtui jotakin, minkä kapteenin ystävä M. d'Ogeron oli aikaansaanut. Eräänä aurinkoisena aamuna tuli Tortugan kuvernööri Arabellaan ja toi mukanaan pienen pyöreän herrasmiehen, joka oli yhtä miellyttävä ulkonäöltään kuin varma tavoiltaan.
»Hyvä kapteeni», sanoi d'Ogeron, »tuon luoksenne M. de Cussyn, ranskalaisen Hispaniolan kuvernöörin, joka haluaisi puhua kanssanne pari sanaa.»
Ystävänsä vuoksi otti kapteeni Blood piipun suustaan, pusersi rommin hieman vähemmäksi aivoistaan, nousi ja kumarsi M. de Cussylle.
»Palvelijanne», sanoi hän.
M. de Cussy vastasi kumarrukseen ja istuutui peräikkunan alla olevalle kirstulle.
»Teillä on hyvänlainen voima käytettävissänne täällä, kapteeni», sanoi hän.
»Noin kahdeksansataa miestä.»
»Ja mikäli käsitän, käyvät he niskoitteleviksi joutilaisuudessaan.»