»Sanoin erehdys. Ja yleensä olen sangen kohtelias nimittäessäni sitä erehdykseksi. Se on sitä paitsi sopiva nimitys. Se säästää turhan sananvaihdon meiltä. Teidän väkenne on vanginnut väärän henkilön, M. de Rivarol. Sen sijaan, että he olisivat vanginneet ranskalaisen upseerin, joka korskealla käytöksellään aiheutti koko jutun, ovat he vanginneet kapteeni Wolverstonen. Se on asia, jonka pyydän heti oikaisemaan.»
M. de Rivarolin kotkankasvot leimahtivat tulipunaisiksi.
»Sir, te… te olette hävytön. Ja kerrassaan sietämättömän hävytön!» Tavallisissa oloissa hän oli äärimmilleen hillitty, mutta nyt hän oli niin järkyttynyt, että hän todella sammalsi.
»Herra paroni, te haaskaatte turhaan sanoja. Me olemme nyt uudessa maailmassa. Ja se ei ole ainoastaan uusi, vaan myös outo sellaisille, jotka ovat kasvaneet vanhan maailman ennakkoluuloisessa ilmapiirissä. Tätä outoutta teillä ei ilmeisestikään ole vielä ollut aikaa huomata. Sen vuoksi annan teille anteeksi loukkaavan sanontanne. Mutta oikeus on oikeus niin uudessa kuin vanhassakin maailmassa, ja vääryys on täällä yhtä sietämätöntä kuin sielläkin. Tässä tapauksessa vaatii oikeus, että minun upseerini heti lasketaan vapaaksi ja että teidän upseerinne vangitaan ja rangaistaan. Kehotan nöyrimmästi teitä toimittamaan tämän oikeuden järjestelyn.»
»Nöyrimmästi!» toisti paroni raivoisan pilkallisesti.
»Mitä nöyrimmin, monsieur. Mutta samalla tahdon huomauttaa teille, herra paroni, että minun merirosvojani on seitsemänsataa kappaletta. Teidän joukkojanne on viisisataa, ja M. de Cussy voi ilmoittaa teille sen mielenkiintoisen tosiasian, että jokainen merirosvo vastaa toiminnassa kolmea rivimiestä. Olen täysin suora teitä kohtaan, monsieur, säästääkseni kovia sanoja ja aikaa. Joko vapautetaan kapteeni Wolverstone heti, tai täytyy meidän itse ryhtyä vapauttamaan häntä. Seuraukset saattavat olla hieman hämmästyttävät. Mutta niinkuin suvaitsette, herra paroni. Teillähän on korkein käskyvalta täällä. Teidän sanastanne riippuu kaikki.»
M. de Rivarol oli kalpea huuliaan myöten. Koko elämässään ei häntä ollut sillä tavalla nolattu eikä vastustettu. Mutta hän hillitsi itsensä.
»Suvaitkaa käydä hetkeksi eteiseen, herra kapteeni. Haluaisin keskustella pari sanaa M. de Cussyn kanssa. Saatte heti kuulla päätökseni.»
Kun ovi sulkeutui, purki paroni raivonsa M. de Cussyyn.
»Vai tällaisia miehiä te olette ottanut kuninkaan palvelukseen, miehiä, joiden pitäisi palvella minun alaisinani, miehiä, jotka eivät palvele, vaan määräilevät ja vielä lisäksi aikana, jolloin retken, jota varten olen tullut tänne, juuri pitäisi alkaa! Miten selitätte sen asian, M. de Cussy? Varoitan teitä, sillä en ole tyytyväinen teihin. Olen, kuten ehkä huomaatte, todellakin vihainen teille.» Kuvernöörin lyhyt vartalo näytti pitenevän. Hän oikaisi itsensä jäykäksi.