»Viisitoista puntaa tästä miehestä.» Kapteeni näytti kauhistuneelta.
»Viisitoista puntaa! Se ei ole puoltakaan siitä, mitä aioin pyytää hänestä.»
»Se on puolta enemmän kuin aioin antaa hänestä», murahti eversti.
»Mutta kolmekymmentäkin on helppo hinta, teidän armonne.»
»Sillä hinnalla saan neekerinkin. Nämä valkoiset siat eivät jaksa elää täällä. He eivät kelpaa täkäläiseen työhön.»
Gardner alkoi kehua Pittin terveyttä, nuoruutta ja voimia. Hän ei kehunut ihmistä hänessä, vaan kuormajuhtaa. Pitt, tunteellisena miehenä, seisoi mykkänä ja liikkumattomana. Ainoastaan värinvaihtelut hänen kasvoillaan ilmaisivat sitä sisäistä taistelua, jolla hän sai säilytetyksi mielenmalttinsa.
Peter Bloodia iljetti inhottava tinkiminen.
Taempana vankirivin suuntaa käveli neiti keskustellen kuvernöörin kanssa, joka hymyili ja pöyhisteli kävellessään hänen vieressään. Tyttö ei tiennyt mitään siitä inhottavasta kaupankäynnistä, jossa eversti paraikaa askaroi. Oliko hän myös välinpitämätön siitä, ihmetteli Blood itsekseen.
Eversti Bishop kääntyi kantapäillään jatkaakseen kaupantekoa.
»Nostan kahteenkymmeneen asti. Penniäkään ei enempää ja sekin on jo puolta enemmän kuin Grabstonilta saatte heistä.»