"Eikö Biandraten kreivi itse maininnut mitään vaihtoehtoa?"
"Hän ei osannut aavistaa teidän kieltäytyvän. Sitäpaitsi olisi kaiketi kohteliaampaa, että ehdotus tulisi teidän taholtanne, kun samalla voisitte selittää, miksi ette hyväksy hänen ehdotustaan."
"Syyn te jo tiedätte", vastasi Theodore. "Me emme halua panna tulevaa hallitsijaamme sodan vaaroille alttiiksi."
"Sellaisiin vaaroihin hänen ei tarvitsisi joutua. Mutta olen ehkä liian itsepintainen tässä asiassa. Hyväksyn ilmoittamanne syyn. On turhaa väitellä enempää."
"Aivan turhaa", myönsi Theodore. "Emme voi luovuttaa markiisia."
"Kuitenkin…", aloitti Carreto.
Valtionhoitaja keskeytti kärsimättömästi:
"Ei yhtään mitään."
Neuvoston herrat katsoivat taas toisiaan. He olivat ilmeisesti sangen levottomia. Montferratin loistava tulevaisuus uhkasi haihtua ilmaan.
Syntyi kiusallinen hiljaisuus. Bellarion arvasi heidän ajatuksensa ja nousi.