XII luku.
KREIVI SPIGNO.
Spigno laski lyhdyn lattialle ja astui lähemmäksi.
"Pysykää hiljaa", mutisi hän. "Kääntykäähän, jotta saan kätenne vapaiksi." Hän katkaisi tikarillaan Bellarionin ranteita kahlehtivan nuoran.
"Ottakaa kengät jaloistanne. Nopeasti."
Bellarion vapautui kömpelösti jalkineistaan. Hänen ajatuksensa kiitivät nopeasti, eivätkä ne koskeneet yksinomaan pakoa. Vaikka vapaus vielä tällä hetkellä oli vain kangastus, askaroi mieli jo ritariseikkailussa jälleen.
Vihdoin kömpi hän pystyyn. Spigno jatkoi kuiskaamistaan:
"Odottakaa! Me emme voi lähteä yhdessä. Tarvitsen vain viisi minuuttia varmistuakseni pakotien turvallisuudesta. Senjälkeen voitte seurata minua."
Bellarion mietti, katse synkkänä.
"Kunhan he huomaavat minun karanneen…" aloitti hän, mutta Spigno keskeytti kärsimättömästi.