»Missä hän on?» kysyin kiukuissani.
»Hän meni pois», vastasi Chatellerault, ja kun huomautin vastaan, etten ollut kohdannut häntä, kysäisi hän loukkaavasti: »Ette kai haluaisi, että nainen kulkee yleisen vierassalin halki, vai haluaisitteko? Hän poistui sivuovesta pihalle.»
»Koska asia on niin, herra kreivi», sanoin tyynesti, »tahdon keskustella hieman kanssanne, ennenkuin menen hänen jälkeensä.» Sitten suljin oven huolellisesti.
XV
HERRA DE CHATELLERAULT RAIVOISSAAN
Kun ovi oli suljettu, katselimme Chatellerault ja minä toisiamme äänettöminä. Ja kuinka äärettömästi olivatkaan suhteemme muuttuneet viime kohtauksemme jälkeen!
»Herra kreivi», virkoin pilkallisesti, »onnittelen teitä oveluutenne ja suunnitelmienne syvyyden johdosta ja valitan sitä pientä onnettomuutta, jonka nojalla minä olen täällä ja jonka tähden teidän kauniit sommitelmanne todennäköisesti romahtavat.»
»Kuinka paljon tiedätte?» kysyi hän äkäisen halveksivasti.
»Olen ollut tuossa huoneessa puoli tuntia», vastasin, koputtaen väliseinää rystysilläni. »Kuten huomannette, on seinä ohut, ja minä kuulin kaikki, mitä teidän ja neiti de Lavédanin välillä tapahtui.»
»Niinpä siis se Bardelys, jota nimitetään Uhkeaksi, Bardelys, ritarillisuuden esikuva, Bardelys, Ranskan hovin arbiter elegantiarum, onkin vain, kuten näyttää, tavallinen urkkija.»