(Menee vasemmalle etualalle.)
(Äänettömyys.)
Pekkala (kirkaisee): Ai, ai, ai! Sääreni taittuvat!
Leiniö (unenpöperryksissä): Vai sääriäsi… älä mökötä… herätät koko talonväen… Nuku vaan rauhassa, muuten piru sun vie kokonaan… senkin peruna…
Rietu (tulee perältä vasemmalta voivotellen, hirmuisen pelästyneen näköisenä): Hyvä isä, missähän Rajala viipynee, voi voi voi. Kyllä minun nyt käy hullusti, voi voi sentään. Minä onneton kun torkuin, hetkeksi vain torkuin, ja silläaikaa ovat varastaneet viina-ankkurin. Voi voi sentään, en ymmärrä kuka se olisi voinut olla, kun ketään ei näy eikä ole näkynyt. (Peittää liinalla kasvonsa.) Voi kuinka uskallan näyttäytyä Rajalan silmäin edessä! Se tappaa minut varmaan… voi, voi, ja ainoat viinat menivät hukkaan… voi voi sentään minun poloisen päiviäni… (Menee perälle oikealle).
(Lyhyt äänettömyys.)
Rajala (Ääni kuuluu perältä vasemmalta): Voi tuhannen tulimmaista viisikymmentä laivanlastia! Mihin hornan tuuttiin se akka ryökäle on luistanut? (Tulee kiukkuisena.) Viinat on viety, akka on viety ja kaikki on viety! Varmastikin tulee nyt minun vuoroni. Tämä nyt on vasta kaunista! Maailma on ihan mullin mallin. (Raivoo.) Mutta kun saan sen ämmän ryäkäleen käsiini, hakkaanpa sen… hakkaanpa niin, että lihat luista lähtee… (Lankeaa viina-ankkuriin.) Mikä pirun, pirun, pirun piru siihenkin on ansansa virittänyt. Mutta siinäpähän se onkin se kadonnut lammas! Ei se siis olekkaan vielä joutunut vallesmannin kynsiin. Mutta miten hitossa se tänne on joutunut? — Varmaankin varastettu… Mutta oli miten oli, pirun hyvä vaan että löysin. Vieköön nyt ämmänkin vaikka itse pelsepuupi! (Kätkee viina-ankkurin pensaikkoon. Kuorsaamista kiven takaa.) Mikä siellä… (Hiipii kuorsaamista kohden ja kuuntelee.) Ai, ai, nyt ymmärrän. Varmaankin on varas maisteltuaan uupunut. Kas niin, arvasinhan, täällähän niitä on kaksittain ja oikein pyssyjen kanssa, vieläpä lintukin pään alla. Odottakaapas, veijarit, kyllä opetan teidät leiliä pesemään. Tunnen sinut Leiniö. Tunnen sinut Pekkala. Mokomat salakytät. Luuletteko teidän virkanne olevan kunniallisempaa kuin minunkaan. (Ääniä kuuluu vas.) Ahaa, sieltä tulee varmaan vallesmanni. Mitähän jos antaisin ilmi heidät. Ei saamari, saattaisin vielä itsenikin kiikkiin. Paras kun vaikenen nyt. Tuossa ne jo ovatkin.
(Piiloutuu puun taakse. Vallesmanni ja Raksi tulevat.)
Vallesmanni: Ah se olla djevula vast' att löytä sitt förbannahist, ja kummikin ne sano, att sen pite olla här.
Raksi: En usko vieläkään todeksi. Luulen vain, että joku on valhetellut saadakseen herra vallesmannin näin väsyttävään toimeen ryhtymään.