(Ottaa muistikirjan, johon merkitsee.)
Leiniö: Aapo Leiniö minä olen, mökkiläisen poika.
Vallesmanni: Jaha… ja te?
Pekkala: Kalle Juhonpoika Pekkala, mökkiläinen.
Vallesmanni: Hyve. Kiitos, hyve paljo kiitos ja koska te olla niin hyve apu minu, anta mine teill' anteks salametsä, mut muista toinen kerta olla varova. Teme lintu saa herr Raks lahjaks.
Raksi: Kiitoksia hyvin paljon herra vallesmanni.
Vallesmanni (Leiniölle ja Pekkalalle): Kylle mine anta sit' haaste. Kiitos nyt hyve paljo vaiva. — Och nyt mars, nyt mennä hela veki teelte tjevula synkkä metsä. — Hyvesti Leini och Pekka, menke nyt kaunis koti! Adjö!
(Kaikki, paitsi Leiniö ja Pekkala, menevät perältä oikealle)
(Leiniö näyttää kiukkuiselta, Pekkala ajatuksiinsa vaipuneelta.)
Leiniö (Hetken perästä): Hm! Siinä sitä nyt ollaan. — Yhtä köyhänä kuin ennenkin. Senkin linnun veivät mokomat…