(Istuu kivelle.)
Pekkala: Huonosti onnistui, kovin huonosti. Mutta huonommastikin olisi saattanut vielä käydä.
Leiniö: Päänikin tuli vielä pirummin kipeäksi. — Vieläkö sulla on edes taskumatti?
Pekkala: On kai se. (Koettaa poveaan.) Sepä nyt oli! Kaikki tuhannen nuuskana taskussa!
Leiniö: Voi turkin pippuri! Hmh! Mitäpä sille sitten mahtaa… Paras sitte että lähdemme kotiin.
(Nousee.)
Pekkala: Paras on. Mitäpä tässä enää. (Huomaa viina-ankkurin pensaikossa.) Mutta, mikä se tuolla kiiluu?
Leiniö: Missä?
Pekkala: Tuolla pensaikossa.
Leiniö: No sun Taavetin talikynttilät. Siellähän se onkin se Rajalan kissa! Sepä nyt vasta olikin mainio juttu. Jäipäs sitä sentään meillekin jotain saalista.