(Vetää nassakan esiin.)
Pekkala: Toden totta.
Leiniö: Nyt surut pois… Iloitaan ja riemuitaan taas… Mutta…
Pekkala: Mikä nyt?
Leiniö (Nolona): Tämähän onkin tyhjä?
Pekkala: Jätitkös sinä reiän auki siitä?
Leiniö. Minun ei ole syyni. Nähtävästi sitä on joku siirrellyt ja tappi heltinyt. Piru sentään!
Pekkala (naurahtaen): "Parempi maassa kuin jumalattoman suussa", ha ha, haa!
Leiniö (Heittää ankkurin metsään): Ei siitä nyt enää ole muuksi, kuin Rajalan haudalle muistopatsaaksi. Ja nyt mennään. Varjelkoon vakainen Luoja toiste tällaisesta.
Pekkala: Ja nyt sitä vihdoinkin mennään eikä takaisin tulla.