Leiniö: Vanhalan Jukan ja Tiihosen äijän pitäisi tuleman ja jos sinä vielä, niin sitten on tarpeeksi.
Pekkala: On kylläkin tarpeeksi, jos ei liiaksi. Turha retki, jos ei luonnistu. Olkoon menneeksi, minä tulen.
Leiniö: Hyvä, hyvä, sano Hynnisen muori kun pankolta putosi. (Laulaa:)
Heilani kuoli ja kuopattiin
Tuon tuuhevan koivun alle,
Taas meni pojalta kaks'toista markkaa
Haudan kaivajalle.
Nyt on herttainen aamu, eikö totta. Oi, oi, oi, jospa ihminen saisi aina maata ja laulaa ja olla huolehtimatta huomisesta päivästä. Se olisi paratiisi-elämää. (Veisaamista kuuluu etäältä, läheten.) Tuolla yläilmoissa on varmaan yhtä tyyntä kuin täällä alhaallakin, koska veisuu kirkosta noin selvään kuuluu. Mitä sinä tuumailet?
Pekkala: Ajattelen vaan sitä hirvijahtia.
Leiniö: Mitäs sillä suotta päätäsi vaivaat, "käydä käsketyn pitää".
(Veisuu kuuluu lähempää.)
Pekkala (Aivastaen): Niin… niinpä kylläkin.
Leiniö (Kääntyy vatsalleen): Kuuntelepas tarkoin — luullakseni tuo virsi ei ole suntion numerotaulun mukaista.