Hän tunsi, vaikkapa yksinkin, luonnon iäisen virtailun sekä kuinka viisas oli Amasiksen ammoinen vastaus sille, joka pyysi häntä juomaan meren tyhjäksi: — "Kernaasti, jos sinä vaan suljet ne lähteet, jotka siihen juoksevat." Harva tunsi niinkuin hän luonnon ja sen kaikki hienoudet tai ilmaisi niin terävän tarkasti sen menettelytavat. Hän arveli, että luonto asettaa uskomme yhtä kovalle koetukselle kuin ihmeetkin. "Hän huomasi, että luonto edeten alkuperusteistaan asteettain kulki kautta kaikkien olotilojen, ikäänkuin kulkisi sen tie kautta kaiken olevan." "Sillä niin usein kuin se kohottautuu yläpuolelle näkyväisten ilmiöiden piirin tai toisin sanoen vetäytyy sisäisyyteensä, se aivan kuin häviää näkyvistä, eikä kukaan tiedä, mitä siitä on tullut tai minne se on mennyt, niin että on välttämätöntä turvautua tieteen apuun sen askeleita seuratessa."
Tuommoinen jonkin lopullisen päämäärän tai lopputarkoituksen valossa harjoitettu tutkimus elähyttää ihmeellisesti tai herättää kuin persoonalliseksi koko kirjan. Tämä kirja tuo esiin hänen mielioppinsa: Hippokrateen muinaisen opin, että aivot ovat rauhasia, Leukippon, että atoomin ominaisuudet tuntee ainesjoukkojen ominaisuuksista, tai Platon, että makrokosmin tuntee mikrokosmista, maailmankaikkeuden pienoismaailmasta, tai opin, joka sisältyy Lucretiuksen säkeihin, —
Ossa videlicet e pauxillis atque minutis
Ossibus sic et de pauxillis atque minutis
Visceribus viscus gigni, sanguenque creari
Sanguinis inter se multis coeuntibus guttis;
Ex aurique putat micis consistere posse
Aurum, et de terris terram concrescere parvis;
Ignibus ex igneis, humorem humoribus esse.
Lib. I. 835.
Muodostuneitapa luut ovat pienen pienistä luista, elimetki kaikki on niin ylen pienistä vain elimistä, suonia kiertävä vuo, sekin syntyy veripisaroista, kulta on kitehiä vain, on maakin rakehia mullan, valkea kipenistä saa, kuten pisarista paljous vetten —
tai joita Malpighi on sisällyttänyt oppilauselmaansa, että "luonto on ja sisältyy kokonaan eläimiin", — ja on tämä oppi Swedenborgin mieliajatus. "On pysyvänä lakina elimellisessä maailmassa, että suuremmat, yhdistetyt ja näkyvät muodot ovat olemassa ja muodostuvat pienemmistä, yksinkertaisemmista ja lopulta näkymättömistä muodoista, jotka työskentelevät samalla tavalla kuin suuremmatkin, mutta täydellisemmin ja yleispätevämmin, lopulta pienimmissä, äärimmäisissä muodoissaan niin täydellisesti ja yleispätevästi, että ne ovat kuin aate, joka käsittää koko niiden kaikkeuden." Jokaisen elimen pienoisosat ovat yhtä monta pienoiselintä, yhdenlaatuiset kuin se, jonka ne kaikkineen muodostavatkin: kielen pienoisosat ovat pienoiskieliä, vatsan pienoisosat pienoisvatsoja, sydämen pienoissydämiä. Tämä hedelmällinen aate avaa meille tien kaikkiin salaisuuksiin. Mikä on liika pientä silmän havaittavaksi, sen voi nähdä yhdisteryhmistä, mikä taas on liika suurta käsitettäväksi, sen voi käsittää sen pienoisosista. Tämän ajatuksen voi sovelluttaa kaikkialle. "Nälkä on yhdistelmä lukemattomia pikkunälkiä eli verenmenetyksiä pienoissuonissa kautta koko ruumiin." Se avaa meille teologiankin. "Ihminen on jonkinlainen pienoistaivas vastaten henkien maailmaa ja taivasta. Jokainen ihmisen yksityinen aate, jokainen mielenliikutus, vieläpä jokainen pienin mielenliikutuksen osakin ovat itsessään hänen kuvansa ja kuvastuksensa. Hengen voi tuntea laadulleen yhdestä ainoasta ajatuksesta. Jumala on suuri ihminen."
Hänen luonnontutkimuksensa pelkäämättömyys ja perinpohjaisuus haastoi hänet selittämään muodotkin. "Muodot kohoavat järjestyksessä alhaisimmasta korkeimpaan. Alhaisin muoto on kulma tai maallinen ja ruumiillinen muoto. Toinen ja lähimmästi korkein muoto on ympyrä, jota myöskin sanotaan rajattoman monikulmaiseksi, koska ympyrän piiri on rajattomasti toistuva kulma. Tätä ylempi muoto on kierre, spiraalimuoto, ympyrän alkuperä ja mitta, sen halkaisijat eivät ole suoraviivaisia, vaan vaihdellen ympyränmuotoisia, ja niiden keskuksena on pallopinta, sentähden sanotaankin sitä rajattomasti toistuvaksi ympyräksi. Tätä ylempi muoto on pyörremuoto eli rajattomasti toistuva kierre, sitä lähin on rajattomasti toistuva pyörremuoto eli taivas, ja lopuksi rajattomasti toistuva taivaallinen muoto eli henki."
Olikohan ihme, että noin rohkea nero uskalsi astua viimeisenkin askelen — kuvitella, että hän voi saavuttaa tietojenkin tiedon, paljastaa maailman tarkoituksen? "Elävän maailman" ensi nidoksessa hän jo viittaa tähän muutamassa varsin merkittävässä reunamuistutuksessa: —
"Opissamme eduskuvallisuudesta tai vastaavaisuuksista tulemme käsittelemään kumpaakin näitä vertauskuvallisia ja perikuvallisia yhtäläisyyksiä ja niitä hämmästyttäviä tosiasioita, jotka esiytyvät ei ainoastaan elävässä ruumiissa, vaan koko luonnossa, ja jotka niin kokonaan vastaavat ylimpiä ja henkisiä ilmiöitä, että olisi valmis valalla vannomaan, että fyysillinen maailma on pelkkä henkisen maailman vertauskuva, jopa siinä määrin, että jos ilmaisemme minkä tahansa luonnontotuuden fysikallisena ja kielellisesti tarkkana oppilauselmana ja annamme tälle lauselmalle ainoastaan vastaavan ja henkisen sisällön, tällä keinoin saamme fysikallisen totuuden tai säännön sijasta henkisen totuuden tai teologisen oppilauselman, vaikkapa kukaan kuolevainen ei olisi voinut ennakolta sanoa, että jotakin tuommoista olisi voinut tulla esiin ainoastaan suoran kirjaimellisen merkitysvaihdon kautta, varsinkin kun toinen sääntö erikseen katsottuna ei näytä olevan missään suhteessa toiseen. Aion myöhemmin julkaista sarjan esimerkkejä tämmöisistä vastaavaisuuksista sekä samalla sanaluettelon, joka sisältää henkisten asiain nimitykset, samoinkuin fyysillistenkin, joidenka vastineita ne ovat. Tämä vertauskuvallisuus ulottuu koko elävään ruumiiseen."
Tämä näissä sanoissa julkilausuttu totuus on kätkettynä kaikkeen runouteen, vertauksiin, satuihin, tunnusmerkkien käytäntöön ja kielenrakenteeseen. Plato tunsi sen, kuten ilmenee hänen kahdesti kahtia jaetusta viivastaan Tasavallan kuudennessa kirjassa. Lordi Bacon oli havainnut, että totuus ja luonto eivät eroa toisistaan enempää kuin leimasin leimastaan, ja hän esittää näytteeksi muutamia fysikallisia väitteitä sekä niiden rinnalle väitteitä, joissa niiden merkitys on käännetty siveellisiä ja poliittisia asioita koskevaksi. Böhme ja kaikki mystikot edellyttävät tätä lakia hämärissä arvoituksellisissa kirjoissaan. Runoilijat, sikäli kuin he ovat runoilijoita, noudattavat sitä, mutta he tuntevat sen ainoastaan leikkikaluna, kuten tunnettiin magneetti jo ammoisista ajoista. Swedenborg vasta ensimäisenä tarkemmin ja tieteellisesti määritteli tämän totuuden, koska hän tunsi sen läsnäolon kaikessa eikä koskaan kadottanut sitä näkyvistään. Se sisältyi, kuten jo olemme selittäneet, sekä yhteys- että toistumisoppiin, koska henkiset sarjat tarkalleen vastaavat aineellisia sarjoja. Sitä huomaamaan tarvittiin käsityskykyä, joka voi asettaa asiat järjestykseen ja sarjoihin, tai paremmin, siihen tarvittiin niin oikeaa tähystyskohtaa, että silmien näköviiva lankeisi yhteen maailman akselin kanssa. Maa oli ylläpitänyt ihmislapsiaan viidet kuudet vuostuhannet, heillä oli tieteensä, uskontonsa, filosofiansa, ja kuitenkaan eivät he olleet kyenneet näkemään sitä sisällistä vastaavaisuutta, joka on vallitsemassa luonnon jokaisen osan välillä. Ja tähän hetkeen asti ei ole kirjallisuudessa kirjaa, joka tieteellisesti selvittäisi tämän kaiken olevan vertauskuvallisuutta. Luulisi, että kohta kun ihmiset olivat saaneet viittauksenkin, että jokainen aisteilla tajuttava esine — eläin, vuori, virta, ilma — vieläpä avaruus ja aikakin eivät ole olemassa itsensä vuoksi tai yleensä minkään aineellisen loppumäärän vuoksi, vaan jonkinlaisena kuvakielenä ainoastaan kertoakseen kokonaan toisesta olemisesta ja toisista velvollisuuksista, kaikki muut tieteet olisi sysätty syrjään, ja että tuollainen noin suuria lupaava tiede olisi anastanut kaikki voimat palvelukseensa sekä että jokainen ihminen kysyisi kaikelta olevalta, mikä on sen tarkoitus? miksi pidättää tämä ilmapiiri minut iloineni ja suruineni kehässään? miksi kuulen minä saman ajatuksen lukemattomain eri äänten ilmituomana ja luen samaa, ei koskaan kokonaisenaan julkilausuttua totuutta loputtomassa kuvakielessä? Toki, olkoonpa sitten, ettei näitä asioita voi järjellä tajuta tai että vaaditaan vuosisatojen työskentelyä ja valmistusta, ennenkuin voi ilmestyä niin harvinainen ja rikas henki — ei ole sitä pyrstötähteä, vuorikerrostumaa, kivettymää, kalaa, nelijalkaista, hämähäkkiä, sientä, joka ei kiinnittäisi oppineiden ja luokittelijain mieltä suuremmassa määrässä kuin koko olemisen tarkoitus ja päämäärä.