»Mutta mene kuitenkin, minä kehoitan.»
»En mene, sillä en ole syntynyt vakoilemaan oman heimoni keskuudessa!»
»Vai niin! Milloin ovat noviisit uskaltaneet vastailla tuolla tavalla, vieläpä olla tottelematta igumeenia?»
Stefan alkoi jo huomata menettäneensä taas kaiken.
»Ainakin nyt, jos ei aikaisemmin!» — vastasi noviisi tyynenä.
»Mutta nyt minä en sinua enää pyydä, vaan käsken!»
»Pyydä tai käske, se on aivan yhdentekevää, sillä minä en mene kuitenkaan. Nuuskiminen ei tietääkseni kuulu noviisin tehtäviin, ei vaikka metropoliitta käskisi! Minä tiedän, ettei sinulla ole oikeutta käskeä tekemään pahaa, vaikka meidän velvollisuutemme onkin totella. Ja pakolla sinä et saa minua mihinkään, varsinkaan nyt, kun olemme täällä kahden!»
»Mene koppiisi ja rukoile anteeksi, kun olet vastustanut minua, vieläpä uhannutkin!»
»En ole uhannut.»
»Mene tiehesi!» — karjaisi Stefan mustien silmien kiiluessa kuin hiilet.