Näiden kahden seikan nojalla voimme myös huomata ihmisen ja eläimen erotuksen. Sillä on sangen huomattava asia, ett'ei ole niin tylsämielisiä ja tyhmiä ihmisiä, ei edes mielipuolia, ett'eivät kykenisi sovittamaan yhteen eri sanoja ja niistä muodostamaan puhetta ilmaistakseen ajatuksiansa, kun sitävastoin ei mikään eläin, kuinka täydellinen ja onnellisesti siinnyt liekään, voi tehdä samoin. Tämä ei ole seuraus elimien puutteesta, sillä saattavathan harakat ja papukaijat lausua sanoja kuten mekin, mutta eivät siltä osaa puhua kuten me, s. o. osottaen ajattelevansa sitä mitä puhuvat. Sitä vastoin kuuromykkinä syntyneet ihmiset, jotka kaipaavat yhtä paljon tai enemmän puhe-elimiä kuin eläimet, tavallisesti itse keksivät muutamia merkkejä, joiden avulla ilmaisevat ajatuksensa niille, joilla on aikaa oppia tätä heidän kieltänsä.

Tämä ei yksistään osota, että eläimillä on vähemmän järkeä kuin ihmisellä, vaan että se kokonaan niiltä puuttuu. Sillä puhumiseen tarvitaan varsin vähän järkeä. Koska saman lajin eläimissä huomataan erilaisuuksia samoin kuin ihmisissä, ja koska toisia eläimiä saattaa helpommin opettaa kuin toisia, niin sellainen apina tai papukaija, joka olisi täydellisin lajiansa, varmaankin saattaisi tässä suhteessa kohota yhtä järkevälle kannalle kuin tyhmin lapsi tai ainakin heikkomielinen lapsi, ell'ei niiden sielu olisi kokonaan erilainen kuin meidän. Ei näet pidä sekoittaa sanoja luonollisiin liikkeihin, jotka ilmaisevat mielenliikutuksia ja joita niin hyvin koneet kuin eläimet saattavat matkia, eikä myöskään pidä luulla, kuten muutamat ihmiset vanhoina aikoina, että eläimet osaavat puhua, vaikk'emme me ymmärrä niiden kieltä. Sillä jos niin olisi asianlaita, voisivat ne yhtä hyvin ilmaista ajatuksensa meille kuin vertaisilleen, koska niillä on useita samankaltaisia elimiä kuin meillä. On myöskin sangen huomattava seikka, että, vaikka on useita eläimiä, jotka muutamissa teoissa osottavat suurempaa taitavuutta kuin me, samat eläimet ovat vallan taitamattomat useissa toisissa. Mutta siitä, että ne toimittavat jonkun seikan paremmin kuin me, ei seuraa, että niillä on älyä, sillä siinä tapauksessa niillä olisi enemmän älyä kuin kenelläkään meistä ja menettelisivät kaikissa muissa seikoissa paremmin kuin me. Päinvastoin ilmenee tästä, ett'ei niillä ole ollenkaan älyä ja että luonto niissä toimii niiden elinten järjestyksen mukaisesti. Samoinhan kello, joka on kokoonpantu ainoastaan rattaista ja pontimista, saattaa laskea tunnit ja mitata aikaa paljon täsmällisemmin kuin ikinä me kaikessa älykkäisyydessämme.

Tämän jälkeen olin kuvaillut järjellistä sielua ja osottanut, ett'ei se mitenkään ole voinut syntyä aineen voimasta, kuten ne muut seikat, joista olin puhunut, vaan että sen täytyy olla erityisesti luotu. Ja koska ei riitä, että se vain asustaa ihmisruumiissa kuten perämies laivassaan, yksistään liikuttaen sen jäseniä, on välttämätöntä, että se on lähemmin liittynyt siihen, jotta sillä voisi olla sellaisia tunteita ja haluja kuin meillä on ja että se niin muodostaisi todellisen ihmisen. Muuten olen laveammin puhunut sielusta, koska tämä kysymys on tärkeimpiä. Sillä lähinnä niiden erehdystä, jotka kieltävät Jumalan olemassaolon, jonka erehdyksen luulen edellä kumonneeni, ei ole toista, joka siinä määrin eksyttäisi heikkoja henkiä pois hyveen suoralta tieltä kuin se luulo, että eläinten sielu on samanluontoinen kuin meidän, ja että meillä siis tämän elämän jälkeen on yhtä vähän pelättävää ja toivottavaa kuin kärpäsillä ja muurahaisilla. Mutta jos tiedämme, kuinka erilaiset ne ovat, käsitämme paljon paremmin ne perusteet, jotka todistavat että meidän sielumme olemukseltaan on ruumiista kokonaan riippumatonta laatua, ja ett'ei sen siis ole pakko kuolla ruumiin kanssa. Koska emme myöskään huomaa muita seikkoja, jotka voisivat hävittää sielua, saatamme pikemmin päättää, että se on kuolematon.

KUUDES OSA.

Nyt on kolme vuotta kulunut siitä kun olin lopettanut sen tutkimuksen, joka sisältää kaikki äsken mainitsemani seikat ja kun aloin tarkastaa sitä antaakseni sen painettavaksi. Silloin kuulin, että muutamat henkilöt, joita kunnioitan, ja joiden oikeaksi tunnustetut mielipiteet vaikuttavat yhtä paljon toimintaani kuin oma järkeni ajatuksiini, olivat paheksuneet erästä luonnontieteellistä mielipidettä, jonka toinen vähää ennen oli tuonut esiin.[1] En tahdo sanoa että puolestani olisin omaksunut sen, mutta en kuitenkaan ennen muiden oppineiden miesten langettamaa arvostelua ollut siinä mielipiteessä huomannut mitään uskonnolle tai valtiolle vahingollista, enkä siis mitään sellaista, joka olisi estänyt minua siitä kirjoittamasta, jos järkeni olisi osottanut minulle sen todeksi. Kuitenkin pelkäsin, että esittämieni mielipiteiden joukossa olisi joku kohta, jossa olisin saattanut erehtyä, vaikka tosin aina olen pitänyt tarkasti vaaria siitä, ett'en hyväksyisi mitään sellaisia uusia vakaumuksia, joita en saattaisi varmasti todistaa ja ett'en kirjoittaisi mitään sellaista, joka voisi vahingottaa jotakuta. Tämä syy riittävästi taivutti minut hylkäämään päätökseni julkaista tutkimukseni. Sillä vaikka varsin pätevät vaikuttimet sitä ennen kehottivat minua ryhtymään sen julkaisuun, niin vastenmielisyys, joka minulla aina on ollut kirjaintekijän ammattia vastaan, saattoi minut heti puolustuksekseni löytämään tarpeeksi toisia syitä.

[1] Descartes viittaa tässä siihen Galilein esittämään väitökseen, että maa liikkuu. Descartes itse oli samaa mieltä kuin mainittu italialainen luonnontutkija. Kirjeessä ystävälleen, oppineelle Mersenne'lle, Descartes kirjoittaa muun muassa: »Jos ei ole totta, että maa liikkuu, niin kaikki filosofiani perustukset myös ovat väärät, sillä ne juuri ilmeisesti todistavat maan liikunnon; ja tämä on siihen määrään yhteydessä koko tutkimukseni kanssa, ett'en voi sitä siitä erottaa saattamatta kaikkea muuta puutteelliseksi.» Suom. huom.

Nämät syyt ja vastasyyt ovat senlaatuiset, ett'en niitä ilmaisemalla tyydytä ainoastaan omaa, vaan myöskin lukijoiden harrastusta. En ole koskaan pannut suurta arvoa oman henkeni tuotteisiin. Ell'en olisi noudattamastani metodista niittänyt muita hedelmiä kuin että se on saattanut minut tyydyttäviin tuloksiin muutamien spekulatiivisiin tieteisiin kuuluvien kysymysten suhteen sekä että olen koettanut sen johdosta järjestää toimintaani, en olisi pitänyt itseäni velvoitettuna kirjoittamaan siitä mitään. Sillä mitä siveelliseen toimintaan tulee, on jokaisella siinä suhteessa runsaasti vakaumuksia, ja saattaisi olla yhtä monta reformatoria kuin on päätä, jos muiden olisi sallittu ryhtyä mitään parannuksia toimeenpanemaan kuin niiden, jotka Jumala on määrännyt kansojensa johtajiksi tai niiden, joille hän on suonut tarpeeksi armoaan sekä intoa, jotta saattaisivat olla profeettoja. Vaikka siis filosofiset mietteeni minua suuresti tyydyttivät, arvelin, että muillakin oli mietteensä, joihin olivat ehkä vielä tyytyväisemmät. Mutta niinpian kuin olin saavuttanut muutamia fysiikkiä koskevia yleiskäsitteitä, ja kun, noudatettuani niitä erityisiä vaikeita kysymyksiä käsitellessäni, olin huomannut kuinka pitkälle ne saattavat viedä ja kuinka suuressa määrin ne eroavat tähän asti vallalla olleista periaatteista, en luullut voivani jättää niitä julkaisematta suuresti rikkomatta sitä lakia vastaan, joka velvoittaa meitä voimiemme mukaan edistämään kaikkien ihmisten yhteishyvää.

Sillä nämät yleiskäsitteet osottivat minulle, että on mahdollista saavuttaa elämälle hyvin hyödyllisiä tietoja ja että kouluissa opetetun spekulatiivisen filosofian asemesta saatamme löytää käytännöllisen filosofian, jonka avulla, opittuamme tuntemaan tulen, veden, ilman, tähtien, taivaan ja kaikkien muiden meitä ympäröivien esineiden voiman ja vaikutukset yhtä tarkasti kuin tunnemme käsityöläisten eri ammatit, saatamme yhtä hyvin käyttää mainittua voimaa ja mainittuja vaikutuksia kaikkiin sopiviin tarkoituksiin ja siten tulla luonnon herroiksi ja valtijaiksi. Tätä ei tule toivoa yksistään sentähden, että saatettaisiin keksiä lukemattomia taidokkaita keinoja, jotka sallisivat meidän vaivatta nauttia maan hedelmistä ja kaikista sen tarjoamista mukavuuksista, vaan etupäässä terveyden säilyttämisen tähden, joka epäilemättä on paras omaisuus ja kaiken muun hyvän perustus tässä elämässä. Sillä henki on niin suuressa määrin riippuvainen ruumiin elinten laadusta ja tilasta, että luulen meidän etupäässä täytyvän turvautua lääketieteeseen, jos yleensä on mahdollista keksiä keino, jonka avulla saatettaisiin ihmiset viisaammiksi ja taitavammiksi kuin he ovat olleet tähän asti. On totta että nykyään käytännössä oleva lääketiede sisältää vähän sellaista, joka tuottaisi niin huomattavaa hyötyä, ja luulen varmasti, ollenkaan tahtomatta sitä halveksia, ett'ei ole ketään, ei edes ammattilääkärien joukossa, joka ei tunnustaisi, että kaikki, mitä siitä tiedetään on melkein mitätöntä siihen verrattuna, mitä ei vielä tiedetä.

Saattaisimme välttää lukemattomia tauteja, sekä ruumiillisia että henkisiä, jopa kenties vanhuuden heikkouden, jos tarpeeksi tuntisimme niiden syyt ja kaikki ne parannuskeinot, jotka luonto on tarjonnut käytettäväksemme. Päätin siis käyttää koko elämäni etsiäkseni sellaista tiedettä ja löysin tien, jota seuraamalla luulin välttämättömästi sen löytäväni, ell'ei elämän lyhyys tai riittävien kokeiden puute minua siitä estäisi. En luullut olevan parempaa keinoa näiden kahden esteen syrjäyttämiseksi, kuin että tarkoin ilmaisisin yleisölle sen vähän, minkä olisin löytänyt ja että kehottaisin eteviä henkiä pyrkimään etemmäksi, niin että jokainen taipumuksensa ja voimiensa mukaan lisäisi tarpeellisia kokeita ja yleisölle ilmaisisi kaikki saavuttamansa tulokset, jotta jälkeentulevat saattaisivat alkaa siitä, mihin edelläkävijät päättivät. Täten yhdistämällä useiden elämäntyön päästäisiin paljon pitemmälle kuin kukin yksinään saattaa päästä.

Huomasin lisäksi, että nämät kokeet ovat sitä tärkeämmät kuta kauemmaksi on edistytty tiedoissa. Aluksi on parempi tyytyä niihin havaintoihin, jotka itsestään tarjoutuvat aisteillemme, ja joita emme saata olla tuntematta, jos niitä vähänkin tarkkaamme, kuin etsiä harvinaisempia ja sellaisia, jotka tutkimisen kautta ovat selville saatavissa. Sillä harvinaiset havainnon esineet pettävät usein silloin, kun emme vielä tunne tavallisimpien syitä, ja ne seikat, joista edelliset riippuvat, ovat melkein aina niin erityiset ja pienet, että on hyvin vaikea niitä huomata.