Se järjestys, jota tässä kohdin noudatin, oli seuraava: ensiksi koetin löytää kaiken sen yleiset perukset eli alkusyyt, mikä on tai voi olla maailmassa. Oletin niitä aikaisemmaksi vain Jumalan, joka on luonut maailman, ja johdin ne muuten ainoastaan muutamista totuuden iduista, jotka luonto on istuttanut henkiimme. Tämän jälkeen tutkin, mitkä olivat ensimäiset ja tavallisimmat seuraukset, jotka näistä syistä saattoivat johtua. Täten luulen löytäneeni taivaan, tähdet, maan, ja lisäksi maan päällä vettä, ilmaa, tulta, kivennäisiä ja muutamia muita kaikista tavallisimpia ja yksinkertaisimpia ja siis helpoimmiten löydettävissä olevia seikkoja. Kun sitten tahdoin siirtyä yksityisseikkoihin, kohtasi minua niitä sellainen vaihteleva paljous, ett'en luullut mahdolliseksi ihmishengelle erottaa maan päällä olevien kappaleiden muotoja ja lajeja niistä, jotka siellä saattaisivat olla, jos Jumala olisi tahtonut asettaa ne sinne. En siis pitänyt mahdollisena että voisimme käyttää niitä hyväksemme muuten kuin menemällä seurauksista syihin ja tekemällä useita eri kokeita. Kun tämän johdosta muistelin kaikkia seikkoja, joita suinkin olin aistimillani havainnut, rohkenen sanoa, ett'en huomannut ainoatakaan, jota en sangen helposti olisi voinut selittää löytämieni peruksien nojalla. Mutta minun tulee myös tunnustaa, että luonnon voima on niin avara ja laaja, ja että nämät perukset ovat niin yksinkertaiset ja yleiset, ett'en huomannut yhtään ainoata erityistä seurausta, jota ei monella eri tavalla saattaisi johtaa niistä, ja että suurin vaikeuteni tavallisesti on löytää se tapa millä se on niistä riippuvainen. En tiedä muuta keinoa tämän pulman välttämiseksi kuin että yhä uudestaan tehdään sellaisia kokeita, joiden tulos on erilainen eri selittämistapoja käytettäessä. Olen muuten jo päässyt niin pitkälle, että luulen useimmissa kohdin sangen hyvin käsittäväni mille kannalle on asettuminen, kun mielii tehdä tätä varten tarpeelliset kokeet, mutta samassa huomaan näiden olevan senlaatuiset ja niin lukuisat, ett'eivät käteni eivätkä varani, vaikka minulla niitä olisi tuhatta kertaa enemmän, riittäisi niitä kaikkia suorittamaan. Saatan siis siinä määrin edistyä luonnon tuntemisessa, kuin minulla tulevaisuudessa on sopivaa tilaisuutta tehdä kokeita. Tämän aioin tehdä tunnetuksi mainitsemani tutkimuksen kautta ja siinä tuoda esille yhteishyväksi koituvan hyödyn niin selvästi, että velvoittaisin kaikkia niitä, jotka yleensä harrastavat ihmisten parasta, s. o. kaikkia niitä, jotka todella ovat hyveiset, eivätkä teeskentele hyvettä käytöksessään tai mielipiteissään, ilmaisemaan minulle tekemiensä kokeiden tulokset sekä auttamaan minua vielä tehtävien kokeiden suorittamisessa.

Mutta myöhemmin toiset perusteet ovat saattaneet minut muuttamaan mielipiteeni ja jatkamaan kaikkien niiden seikkojen paperille panemista, joita olen pitänyt tärkeinä, sen mukaan kuin olen havainnut ne tosiksi, sekä tekemään tämän yhtä huolellisesti, kuin olisin aikonut painattaa ne. Näin menettelin, jotta minulla olisi ollut parempi tilaisuus hyvin tutkia ne, sillä epäilemättä tarkastamme aina huolellisemmin sellaista, jonka luulemme joutuvan useampien muiden katsottavaksi, kuin sitä, jonka teemme vain itseämme varten. Usein näet olen, ryhtyessäni asioita punnitsemaan, pitänyt niitä tosina, mutta huomannutkin ne vääriksi, ruvetessani panemaan niitä paperille. En myöskään tahtonut menettää ainoatakaan tilaisuutta hyödyttääkseni yleisöä, sillä ajattelin, että jos yleensä siihen kykenen ja jos kirjoitukseni ovat jonkunarvoiset, ne, joiden huostaan ne joutuvat kuoltuani, voisivat käyttää niitä kuten soveliaimmaksi katsoisivat. En näet mitenkään suostunut siihen, että ne julkaistaisiin minun eläessäni, sillä pelkäsin, että niiden mahdollisesti herättämä vastustus ja aiheuttamat riidat sekä niiden minulle mahdollisesti tuottama maine saattaisivat minut menettämään sen ajan, jota olin aikonut käyttää omiin opintoihini. Sillä vaikka onkin totta, että jokaisen tulee voimiensa mukaan lisätä toisten menestystä, ja ett'ei se ihminen todellakaan ole minkään arvoinen, joka ei hyödytä ketään, on kuitenkin yhtä totta, että huolenpitomme tulee ulottua nykyaikaa kauemmaksi, ja että on sopivaa jättää tekemättä sellaisia seikkoja, jotka ehkä tuottaisivat jotakin hyötyä aikalaisille, jos on mielessä muiden tehtävien toteuttaminen, jotka jälkeentuleville tuottavat vielä suurempaa hyötyä.

Tiedettäköön näet, ett'ei se, jonka tähän asti olen oppinut, ole juuri mitään siihen verraten, jota en vielä tiedä ja jonka oppimisen suhteen en ole epätoivoisana. Sillä niiden henkilöiden laita, jotka vähitellen löytävät totuuden tieteistä, on melkein sama kuin niiden, joiden varallisuuden karttuessa on paljon helpompi saavuttaa suurempaa rahallista voittoa kuin heidän oli köyhinä ollessaan saavuttaa pientä. Tai heitä saattaa myös verrata sotapäällikköihin, joiden sotavoimat kasvavat voittojen ohella ja joiden, kärsittyään tappion, on vaikeampi pysyä pystyssä kuin heidän, saavutettuaan voiton, on valloittaa kaupunkeja ja maakuntia. Se näet on ryhtynyt todelliseen taisteluun, joka pyrkii voittamaan kaikki ne vaikeudet ja erehdykset, jotka estävät meitä tuntemasta totuutta, ja se on todella kärsinyt tappion, joka saa väärän käsityksen jostakin yleisemmästä ja tärkeämmästä asiasta. Sellainen tarvitsee paljon suurempaa taitavuutta palatakseen entiselleen kuin se, joka jo omistaen varmat periaatteet, tahtoo suuressa määrin edistyä.

Jos minä puolestani tähän asti olen tieteestä löytänyt muutamia totuuksia (ja toivon että tässä nidoksessa olevat seikat[1] osottavat minun löytäneeni muutamia sellaisia), saatan sanoa että ne ovat vain viiden tai kuuden syrjäyttämäni päävaikeuden seurauksia ja johtopäätöksiä, joita pidän yhtä monena saavuttamanani voittona. Saatan myös pelkäämättä tunnustaa, ett'en luule tarvitsevani voittaa kuin kaksi tai kolme muuta samanlaista totuutta, saavuttaakseni tarkoitukseni kokonaan. Minulle ei vielä ole niin paljon ikää karttunut, ett'en tavallisen luonnon kulun mukaan ehtisi tätä toteuttaa. Mutta luulen, että minun on välttämätöntä kahta enemmän säästää jälelläolevaa aikaani, koska toivon sitä hyvin käyttäväni; ja menettäisin epäilemättä paljon aikaa, jos julkaisisin fysiikkini perusteet. Tosin ne melkein kaikki ovat niin ilmeisen selvät, että tarvitaan ne vain kuulla, jotta ne ymmärrettäisiin; ja vaikk'ei ole ainoatakaan, jota en luulisi voivani todistaa, aavistan, että niiden herättämä vastustus minua usein häiritsisi, koska on mahdotonta, että perusteeni olisivat sopusoinnussa muiden ihmisten kaikkien eri mielipiteiden kanssa.

[1] Sama nidos, jossa Descartes julkaisi tämän »Metodin Esityksen«, sisälsi myös teokset »Dioptriikki« (La Dioptrique) ja »Meteorit« (Les Météores). Suom. huom.

Saatetaan huomauttaa, että tämä vastustus olisi hyödyllinen osaksi sentähden, että se saattaisi minut tuntemaan vikani, osaksi sentähden, että se hyvä, jonka mahdollisesti olen saavuttanut, laajentaisi toisten käsityspiiriä. Lisäksi saattaisivat toiset, koska useat tekevät enemmän havaintoja kuin yksi ainoa ihminen, käyttäen hyväkseen tutkimuksieni tuloksia, auttaa minua keksinnöillään. Tunnustan vielä voivani suuresti erehtyä ja ett'en melkein koskaan luota ensiksi mieleeni johtuviin ajatuksiin; mutta kuitenkin se kokemus, jonka olen saanut minua vastaan suunnatusta vastustuksesta, estää minua toivomasta siitä vastedeskään mitään hyötyä. Sillä olen jo tarpeeksi usein kuullut arvosteluja sekä niiden puolelta, joita olen pitänyt ystävinäni, että myös muutamien sellaisten puolelta, joita olen luullut minun suhteeni puolueettomiksi, jopa sellaistenkin, joiden olen tietänyt ilkeydestä ja kateudesta koettavan kajota seikkoihin, jotka ystäviltäni heidän kiintymyksensä takia jäisivät huomaamatta. Mutta harvoin olen näistä arvosteluista löytänyt sellaista, jota en ollenkaan olisi aavistanut, ja jos olenkin löytänyt, on se ollut aineelleni vallan vierasta. Siis olen ani harvoin kohdannut henkilön, joka olisi arvostellut mielipiteitäni ankarammin tai tasapuolisemmin kuin minä itse. En liioin koskaan ole huomannut, että kouluissa toimeenpantujen väittelyjen avulla olisi löydetty mitään ennen tuntematonta totuutta; sillä jokaisen ajatellessa sitä, että pääsisi väittelyssä voitolle, koetetaan ennemmin saada esille sitä, mikä on todennäköistä, kuin punnita syitä ja vastasyitä. Ne näet, jotka kerran ovat olleet hyviä asianajajia, eivät siltä jälestäpäin ole paraita tuomareita.

Ei edes se hyöty, joka muilla olisi noiden ajatuksieni ilmaisemisesta, saattaisi olla varsin suuri, koska en vielä ole kehittänyt niitä niin pitkälle, ett'ei niihin tulisi lisätä paljoa, ennenkuin niitä ruvetaan käyttämään. Ja luulen voivani sanoa ilman itserakkautta, että minä ennen muita olen tähän kykenevä. Saattaahan maailmassa olla useita verrattomasti etevämpiä henkilöitä kuin minä, mutta on otettava huomioon, ett'emme voi yhtä hyvin käsittää ja omistaa sellaista seikkaa, jonka opimme toiselta, kuin sellaista, jonka olemme itse keksineet. Tämä on minun aineeni suhteen epäilemätön tosiseikka; olen näet usein selvittänyt muutamia mielipiteitäni hyvin arvostelukykyisille henkilöille, jotka puhuessani näyttivät ymmärtävän ne vallan selvästi; mutta toistaessaan niitä olivat he melkein aina muuttaneet ne siihen määrään, ett'en enää saattanut tunnustaa niitä omikseni.

Tämän vuoksi soisin kernaasti, ett'eivät jälkeenielävät koskaan uskoisi minkään mielipiteen johtuvan minusta, ell'en itse ole sitä julkaissut. En ollenkaan ihmettele niiden mielipiteiden omituisuuksia, joita väitetään kaikkien noiden vanhanajan filosofien omiksi, joiden kirjoitukset eivät ole meille säilyneet, enkä siis luule heidän ajatuksiansa järjettömiksi, koska he olivat aikansa etevimpiä neroja ja heidän mielipiteensä vain on meille huonosti kerrottu. Heidän oppilaansa näet eivät melkein koskaan ole olleet heitä etevämmät. Minulla on se vakaumus, että innokkaimmat Aristoteles'n suunnan nykyisistä kannattajista pitäisivät itseään onnellisina, jos heillä olisi yhtä paljon tietoja luonnosta kuin hänellä oli, vaikkapa eivät siitä koskaan saavuttaisikaan enempiä tietoja. He ovat vallan kuin murattiköynnös, joka ei pyri kasvamaan sitä puuta korkeammaksi, joka sitä kannattaa ja joka usein rupeaa laskeutumaan alaspäin päästyään puun latvaan; samoin filosofin oppilaat vajoavat huonommuuteen, s. o. tulevat vähemmän oppineiksi kuin jos eivät ollenkaan jatkaisi opintojaan. Sillä he eivät ainoastaan tyydy tietämään sitä, minkä heidän oppi-isänsä on ymmärrettävästi selittänyt, vaan tahtovat sitäpaitsi hänen kirjoituksistaan löytää useiden sellaistenkin vaikeiden kysymysten ratkaisun, joista hän ei ole mitään sanonut, ja joita hän ei kenties koskaan ole ajatellut. Kyllähän tällainen filosofeeraamistapa on hyvin mukava niille, joilla vain on keskinkertainen kyky. Heidän tekemiensä erotusten ja heidän periaatteidensa himmeys näet sallii heidän puhua kaikista seikoista yhtä rohkeasti, kuin todella tuntisivat ne, sekä itse puolustaa kantaansa väitellessään kehittyneimpien ja taitavimpien henkilöiden kanssa, ilman että nämät voivat saattaa heitä muuttamaan vakaumustaan. He ovat tässä suhteessa sokean kaltaiset, joka aikoo voitokkaasti tapella näkevän kanssa ja siinä tarkoituksessa on houkutellut hänet jonkun pimeän luolan pohjukkaan. Tämän kaltaisilla varmaankin on hyötyä siitä, ett'en julkaise filosofiani periaatteita. Nämät näet ovat hyvin yksinkertaiset ja ilmeisen selvät, ja julkaisemalla ne ikäänkuin aukaisisin muutaman ikkunan ja päästäisin valoa siihen luolaan, jonne he ovat menneet tappelemaan.

Mutta ei edes etevimmillä henkilöillä ole syytä haluta tutustuvansa niihin. Sillä jos he tahtovat oppia puhumaan kaikesta ja käydä oppineista, saavuttavat he tämän päämäärän paljon helpommin tyytymällä todennäköisyyteen, joka vaivatta on löydettävissä kaikenlaisista aineista, kuin etsimällä totuutta, joka vain vähitellen löydetään muutamista kysymyksistä, ja joka puhuttaessa muista seikoista, velvoittaa avomielisesti tunnustamaan oman tietämättömyyden niiden suhteen. Jos he sitävastoin pitävät parempana tietää muutama totuus kuin turhamielisesti kerskailla tietävänsä kaikki, ja onhan edellinen tieto todella suurempiarvoinen, ja jos tahtovat noudattaa minun menetystapaani, ei minun tätä varten heille tarvitse sanoa mitään muuta, kuin mitä tässä esityksessä jo olen maininnut. Jos he näet kykenevät edistymään pitemmälle kuin minä, on heillä sitä paremmat edellytykset itsestään havaita kaikki se, minkä minä luulen löytäneeni. Enhän koskaan ole suorittanut tutkimuksiani muuten kuin järjestyksessä, ja siis on varmaa, että se, joka minulta vielä on jäänyt löytämättä, on vaikeampaa ja enemmän salattua kuin se, minkä tähän asti olen saavuttanut, ja heitä huvittaisi paljoa vähemmin oppia se minulta kuin omien tutkimuksien kautta. Sitäpaitsi se totuus, jonka he saavuttavat tutkiessaan aluksi helppoja seikkoja ja vähitellen ja asteittain siirtyessään toisiin vaikeampiin, on hyödyttävä heitä enemmän kuin kaikki minun neuvoni. Jos minulle nuoruudestani olisi opetettu kaikki ne totuudet, joiden todistuksia myöhemmin olen etsinyt, ja jos minun olisi ollut vallan helppo niitä oppia, en kenties koskaan olisi voinut löytää uusia totuuksia; ainakaan en ikinä olisi saavuttanut sitä tottumusta ja helppoutta, jotka minulla mielestäni nyt on ja joiden avulla luulen löytäväni yhä uusia totuuksia, sen mukaan kuin niitä ahkerasti etsin. Sanalla sanoen, jos maailmassa on teos, jota ei kukaan osaa päättää niin hyvin kuin sen alottaja, niin on se minulla tekeillä oleva.

On totta, ett'ei yhden ihmisen voimat riitä kaikkiin tätä edistäviin kokeisiin. Mutta tutkija ei myöskään hyvällä menestyksellä saata käyttää sitä varten muita kuin omia käsiään, tai myöskin saattaa hän käyttää taitureiden ja sellaisten käsiä, joille hän voisi maksaa ja jotka toivoen raha-ansiota, joka on hyvin tehokas vaikutin, tarkasti toimittaisivat kaiken sen, mikä heille määrättäisiin. Ne näet, jotka uteliaisuudesta tai tiedonhalusta ehkä tarjoaisivat apuansa, lupaavat tavallisesti enemmän kuin mitä voivat täyttää, ja monet panevat hyvälle alulle yrityksen, josta ei sitten koskaan tule enempää. Sen lisäksi he ehdottomasti vaativat palkinnokseen, että heille selitetään muutamia vaikeita seikkoja, tai ainakin haluavat turhaa ylistelyä ja hyödyttömiä keskusteluja, jotka saattavat tutkijan hukkaamaan ainakin osan aikaansa.