Niin oikeutettu on minulla syy pyytää tälle kirjalle Teidän puolustustanne ja niin oikeutetun syyn luulen Teilläkin olevan, tutustuttuanne yritykseni tarkoitukseen, tähän pyyntööni suostua, etten millään tavoin luule voivani saada kirjalleni sopivampaa suositusta kuin että tässä lyhyesti teen selkoa siitä tarkoitusperästä, johon olen teoksessani pyrkinyt.
Aina on mielestäni niistä kysymyksistä, joiden ratkaiseminen on pikemmin filosofian kuin teologian alalla suoritettava, kaksi ollut etupäässä tärkeätä, nimittäin kysymykset Jumalasta ja ihmissielusta. Sillä meille, jotka uskomme, riittää kyllä uskon vakaumus todistukseksi sielun kuolemattomuudesta ja Jumalan olemisesta. Mutta varmaa on ettemme epäuskoisissa voi herättää minkäänlaista uskonnollista vakaumusta, ja tuskinpa edes mitään siveellistä kuntoakaan, ellei noita kahta asiaa heille ensin luonnollisella tavalla todisteta. Kun näet tässä elämässä paheilla useinkin on tarjona parempi palkka kuin hyveillä, niin harva sitä oman hyötynsä rinnalla välittäisi siitä mikä on oikeata, jos ei tarvitseisi peljätä Jumalaa eikä myöskään olisi toista elämää odotettavissa.
Tietenkinhän on kyllä totta että Jumalan olemassaolo on uskottava, koska Pyhä Raamattu niin opettaa, ja että toiselta puolen Pyhää Raamattua on uskottava, koska se on alkuisin Jumalasta. Onhan usko Jumalan lahja, ja Hän joka antaa meille armonsa muiden asiain uskomiseen, voipi kyllä antaa armonsa siihenkin että voimme uskoa hänen itsensä olevan olemassa. Tätä todistusta emme kuitenkaan voi panna epäuskoisten eteen, sillä heidän mielestänsä siinä olisi vika, jota ajatustieteessä sanotaan kehäksi.
Mutta tiedänhän sekä Teidän että muidenkin jumaluusoppineiden myöntävän että Jumalan oleminen kyllä voidaan luonnollisella järjellä todistaa, ja opettaahan itse Pyhä Raamattukin että tieto Luojasta on helpompi saavuttaa kuin monesta luodusta asiasta, vieläpä aina niin helppo, että tämän tiedon puutetta on pidettävä vikana. Tämä käy ilmi esim. seuraavista Viis. kirjan 13 luvun sanoista: »Kuitenkaan he (epäjumalain palvelijat) eivät sentähden ole ilman syytä: sillä jos he ovat niin paljon ymmärtäneet että he taisivat luontokappaleen niin korkiassa arvossa pitää, mikseivät he sitten pikemmin häntä löytäneet, joka niiden Herra on.» Roomalaiskirjeen I luvussa myös sanotaan (pakanoista) »etteivät he taida itseänsä syyttömiksi sanoa», ja edelleen sanotaan samassa paikassa: »Sen tähden se kuin taidetaan Jumalasta tuta on heille tiettävä», josta myös näkyy että kaikki se tieto, mikä meillä saattaa Jumalasta olla, voidaan johtaa yksinomaan sellaisista perusteista, joiden alku ja lähde on omassa järjessämme.
Näistä syistä olen pitänyt ikäänkuin omaan tutkimusalaani kuuluvana että koettaisin saada selville mitenkä tuo todistaminen käy päinsä ja millä tavalla tieto Jumalasta itse teossa on helpommin ja varmemmin saatavissa kuin tieto ajallisista asioista.
Mitä taas sieluun tulee, niin ovat kyllä monet arvelleet sitä perin vaikeaksi tutkia, ovatpa moniaat menneet niinkin pitkälle että ovat rohjenneet väittää sielun, mikäli inhimillisesti voidaan käsittää, kuolevan yhdessä ruumiin kanssa, ja ettei päinvastaisella ajatustavalla muka olisi muuta perustetta kuin pelkkä uskon vakaumus. Tämän mielipiteen on kuitenkin paavi Leo X:nen johdolla pidetty lateraaninen kirkolliskokous VIII istunnossaan tuominnut vääräksi ja nimenomaan kehottanut kristillismielisiä ajattelijoita kumoomaan vastustajain perustelmia sekä voimainsa mukaan ryhtymään totuutta esittämään. Ja tämä kirkolliskokouksen lausunto se lopullisesti onkin auttanut minua voittamaan kaikki epäilykseni nyt esillä olevan yrityksen suhteen.
Lisäksi tulee että monikin jumalaton, kuten tunnettu, ainoastaan sillä verukkeella kieltäytyy uskomasta Jumalan olemista ja ihmissielun eriäväisyyttä ruumiista, ettei muka näitä asioita kukaan tähän asti ole voinut todistaa. Tätä väitettä en tosin suinkaan pidä oikeana. Olen päinvastoin sitä mieltä että kaikki ne syyt ja perusteet, joita tieteen suurmiehet ovat näistä kysymyksistä esittäneet, kylläkin ovat todistusvoimaisia, kun niitä vaan oikein ymmärretään, ja että tuskin on enään löydettävissäkään yhtään todistusta, jota eivät muut jo ennen olisi keksineet. Mutta kuitenkin olisi mielestäni hyödyllisin toimenpide mihin filosofiassa ylipäänsä voidaan ryhtyä, jos parhaat noista todistuksista saataisiin kerran kaikkiaan perin juurin tutkituiksi sekä niin tarkalleen ja selvästi esitetyiksi, että niiden vakuuttavaisuus kaikiksi tuleviksi ajoiksi olisi kaikille tunnettu.
Vihdoin on olemassa henkilöitä, jotka tietävät minun sommitelleen eräänlaisen menetelmän tieteissä esiintyväin vaikeuksien voittamiseksi. Menetelmäni ei tosin ole uusi, sillä onhan totuus itse vanhin kaikesta; mutta on kuitenkin tullut huomatuksi että olen sitä käyttäessäni muissa tutkimuksissa usein jossakin määrin onnistunut. Näiden tuttavieni innokkaat pyynnöt ovat sentähden myös osaltaan vaikuttaneet siihen, että olen pitänyt velvollisuutenani jotakin tässä asiassa yrittää. Mitä olen saanut aikaan, se on tässä kirjoitelmassa esitettynä.
Tarkoitukseni ei ole ollut laatia mitään täydellistä kokoelmaa kaikista niistä eri perusteista, joita voidaan esittää kysymyksessä olevain asiain todistamiseksi, eikähän semmoinen yleensä maksa vaivaakaan paitsi jos ennen esitetyistä perusteista ei yksikään olisi kyllin pätevä. Olen ottanut käsitelläkseni ainoastaan alkuperäisimmät ja tärkeimmät perussyyt, ja tuloksena rohkenen väittää olevan todistukset, jotka ovat ehdottomasti varmoja ja sitovia. Voinpa lisätä etten luule ihmisnerolle olevan mahdollista koskaan vast'edeskään sen parempia keksiä. Asian suuri tärkeys ja Jumalan kunnia, joka koko tässä yrityksessä on ollut silmämääränäni, vaativat näet minua tällä kertaa puhumaan omista toimistani jonkun verran vapaammin kuin mitä tapani muutoin myöntäisi.
Mutta vaikkapa todistukseni itsessään mielestäni ovatkin varmoja ja sitovia, niin en kuitenkaan saata luottaa siihen että olisin saanut niiden esitystä muodonkin puolesta sovitetuksi joka miehen käsityskykyä myöten. Suuretieteessäkin tavataan monta Arkhimedeen, Apolloniuksen, Pappuksen y. m. kirjoittamaa todistelmaa, joita kyllä kaikki pitävät sitovina sekä varmoina, ne kun eivät sisällä mitään, joka erinänsä katsottuna ei olisi varsin helppoa käsittää, eikä liioin mitään, jossa edellinen ei olisi tarkassa yhteydessä seuraavan kanssa. Mutta ainoastaan aniharvat niitä todella ymmärtävät, syystä että todistelmat ovat pitkänpuoleisia ja vaativat lukijalta erittäin suurta tarkkaavaisuutta. Samoin pelkään että nämäkin tässä esittämäni todistukset, vaikka ne selvyyden ja varmuuden puolesta luullakseni ovatkin suuretieteellisten vertaisia, ehkäpä etevämpiäkin, kuitenkin monelta jäävät käsittämättä osittain siitä syystä että nämäkin ovat kohtalaisen pitkiä ja toinen toisestaan riippuvaisia, osittain ja ennen kaikkia sen vuoksi että ne vaativat ennakkoluuloista täysin vapaata ja aistimien vaikutuksesta helposti irtautuvaa ajatuskykyä. Huomattava on myöskin etteivät metafyysilliset taipumukset maailmassa suinkaan ole voittopuolella suuretieteellisiin verraten.