Marsh nauroi. "Emme ole turhan tunteellisia, kun tulee kilpailusta kysymys. Meillä on sitäpaitsi tehtaita aivan riittävä määrä, joten olen varma, että kykenen pitämään helposti kurissa kaikki omintakeiset, joita onkin vain neljäkymmentä prosenttia."
"Herra Marsh on kaiken ylijohtaja", selitti Wayland, "Ja uskon, etteivät nuo omintakeiset tehtaat voi tuottaa meille suurtakaan harmia, koska voimme määrätä hinnat ja meillä on pääomaa varalla vuodeksi tai pariksikin, jos tarvitaan."
Mildred loi lemmittyynsä omituisen katseen ja lausui isälleen: "Tuo on mielestäni suorastaan rikollista!"
"No, no, kultaseni! Julmaltahan se kuulostaa, mutta sitä tehdään joka päivä, sillä kauppa on kauppaa ja kilpailu kilpailua. Vai mitä, Boyd?"
Tämä oli vaiti, mutta Marsh riensi lisäämään:
"Taistelu olemassaolosta on niin kärjistynyt, neiti Wayland, että, viimeisten määritelmien mukaan jäävät vain taitavimmat liikemiehet jäljelle; vain se, joka on väkevä ja häikäilemätön, kykenee nyt puolensa pitämään."
"Niin juuri", vahvisti isä. "Sääli ja tunteellisuus ovat liikemaailmassa tuntemattomia käsitteitä, käsitteitä, joille ei saa antaa pienintäkään jalansijaa. Mutta nämä ovat asioita, joita et ymmärrä, tyttöseni. Jos te, nuoret, suotte minulle anteeksi, niin menen karistamaan yltäni työssä kasautuneet tomut palatakseni luoksenne reippaana ja virkeänä kuin kylvystä noussut jättiläinen." Hän poistui hymyillen ja päivän tapahtumiin ylen tyytyväisenä.
XII.
NEITI WAYLAND KAHDENVAIHEELLA.
Huomautus, jonka Willis Marsh teki tytölle heti isän poistuttua, osoitti, ettei tuo Annex-hotellissa sattunut kohtaus ollut häipynyt hänen mielestään, ilmaisten myös samalla, ettei Emersonin selitys Mildredin viittauksen johdosta johonkin uuteen yritykseen ollut tyydyttänyt häntä.