"No, mutta kaikkea sitä —"
"Antakaa hänen olla. Meille hän ei voi mitään tyrkyttää."
" Minä olen joka tapauksessa tehnyt, minkä lupasinkin", virkkoi Alton Clyde ojentautuen mukavaan asentoon nojatuolissaan huulillaan niin autuaallinen hymy, että Fraser huudahti:
"Nyt ei puutu muuta kuin että alatte kehrätä, mirriseni, ja nuoleskella noita kanarialinnun untuvan tapaisia viiksenalkujanne."
"Tämä onkin ensimmäinen yritykseni liikealalla. En ole milloinkaan ennen tehnyt mitään hyödyllistä, joten olen tietysti ylpeydestä pakahtumaisillani."
"Tarkoitukseni ei ole millään tavalla kerskailla", sanoi Fraser vaatimattomasti, "mutta sen sanon, että jokainen järkevä ihminen, joka osaa vähänkin ajatella, huomaa heti suuret ansioni menestykseemme nähden, ja —" hän loi toisiin profeetallisen katseen — "pankaa se mieleenne, pojat, ettei yrityksen lopullinen menestys ole avuttani mahdollinen. Kun te riehutte ja raadatte, olen minä aina tarvittaessa käsillä öljypullon ja puhdistuslapun kanssa. Aivan totta, sir! Varastossani on neuvoja ja temppuja loppumattomiin saakka, ja tarpeen vaatiessa voin aina hankkia, mitä ikinä kaipaattekin, niin että ottakaa minut vain mukaanne. Olen mies, joka pystyn vaikka mihin."
Boyd kertoi heille uutisen Marshin säilyketrustista ja teroitti kaikille, että nyt oli heidän yrityksensä salassapysyminen menestykselle monin verroin välttämättömämpi, ilmaisematta kuitenkaan omia syitään, miksi tuo salaperäisyys oli nyt onnistumisen ainoa ehto, syitä, jotka olivat kaikista tärkeimmät ja vaikuttavimmat. Hänen kumppaninsa eivät siis ymmärtäneet lähimainkaan, mitä tuon uuden yhtiön perustaminen oikeastaan heille merkitsi, ei edes silloinkaan, kun he seuraavana päivänä junassa lukivat selostuksen sanomalehdistä. Balt vain raivostui suunniltaan vihollisensa hyvästä onnesta kuullessaan.
Alton Clyde oli taas ylpeämpi kuin konsanaan osallisuudestaan salaliittoon, jota niin peloittava vihollinen uhkasi, ja kun Emerson teki hänestä jonkinlaisen yksityissihteerin, jonka pääasiallinen tehtävä oli viedä ja noutaa sähkösanomia, oli hän ylen onnellinen. Hänestä tuli aivan sietämättömän itserakas, ja hänen suurenmoinen oman tärkeytensä tunto pani Fraserin monelle kovalle koetukselle, joka viimeksimainittu ei tehnyt muuta kuin mietti uusia ja mahdollisimman purevia ivasanoja tuon pöyhkeän keikarin nujertamiseksi. Seikkailija saattoi tunnittain etsiä sopivia vertauksia, millä todistaa tuon klubisankarin täydellinen tylsyys ja kelvottomuus, mitkä kuitenkin kaikki kilpistyivät tämän järkkymättömän omahyväisyyden lujaan haarniskaan.
Matka länteen oli tuskin alkanut, kun Emerson jo ryhtyi laskelmiensa ja suunnitelmiensa lopulliseen tarkistukseen. Georgen kanssa pohdittiin monet tärkeät yksityiskohdat ja useita sähkösanomia lähetettiin, niin että heidän saapuessaan Seattleen oli joukko eri liikkeiden edustajia heitä odottamassa. Boyd sijoitti aikaa tuhlaamatta kumppaninsa erääseen hotelliin, hankki taitavan ja luotettavan pikakirjoittajan ja kiiruhti pankkiin, jonka johtajan kanssa hän oli tehnyt alustavan sopimuksen ennen Chicagoon lähtöään. Herra Hilliard tervehti häntä sydämellisesti.
"Olette, näen mä, suorittanut osanne ohjelmasta", sanoi hän, "mutta ennenkuin teemme lopullisen sopimuksen, tahtoisimme mielellämme tietää, miten tuo uusi trusti vaikuttaa säilykkeiden valmistukseen."