"Kyllä. Syitä oli paljonkin, mutta ne hän kietoi kaikki suurenmoisella puheliaisuudellaan sellaiseen sumuvaippaan, että sain niistä vain hämärän aavistuksen. Pankissa ei ollut muka rahaa, ja johtokunta oli sitäpaitsi kieltänyt uusien lainojen myöntämisen."
"Ja te olette kuitenkin, mikäli ymmärrän oikein, myynyt saaliinne jo etukäteen sovitusta hinnasta?"
"Aivan niin."
"Tämäpä kummallista. Pankkihan voisi olla täysin levollinen."'
"Hän tahtoi päästä mahdollisimman pian erilleen minusta puhuen puuta heinää, ja kun yritin tehdä vastaväitteitä, suistuin ladulta.! Tunsin ilman jäähtyvän heti kun olin astunut hänen huoneeseensa, ja olen varma, että jotakin merkillistä on tapahtunut, mutta en tiedä, mitä."
"Meidän täytyy saada tuo summa jostakin, tahi muussa tapauksessa on asemamme toivoton", sanoi Cherry lujasti.
"Tietysti!" myönsi Boyd katkerasti hymähtäen.
Tyttö naurahti. "Äsken puhelin herra Hilliardin kanssa vain sen verran, että tutustuimme, mutta menen hänen luokseen jälleen kello neljä."
"Viettäkäämme sitten ilta yhdessä ja parannelkaamme toistemme haavoja", ehdotti Boyd. Cherryn läheisyys oli ihmeellisesti virkistänyt häntä ja tytön iloisten ja pirteiden kasvojen näkeminen antoi hänelle uutta rohkeutta ja luottamusta, jonka kaltaista hän oli tuskin tuntenut sitten Kalvikista lähtönsä. Huolet ja vastoinkäymiset olivat melkein unhottuneet, nauru helähti herkästi ja vilpittömästi ja nuoruus tuntui siunaukselta.
"En suostu vielä mihinkään", vastasi Cherry. Samassa hän muuttui vakavaksi ja lisäsi silmät sädehtien: "Herra Hilliard huolehtii kaivoksestani ja minusta tulee rikas — rikas! En voi sanoa teille, mitä se minulle merkitsee — ette ymmärtäisi. Saan jättää koko pohjolan taakseni ja olla mikä haluan — ja mikä oikeastaan olen."