"Eikö teistä ole tuntunut sangen omituiselta, että Hilliard antoi teidän kietoutua korvianne myöten kaikenlaisiin sitoumuksiin ja sopimuksiin, ennenkuin hän ilmoitti teille huonot uutisensa?"
"Jos tarkoitatte, että tämä on tuon Chicagolaisen yhtymän ansiota, niin miksi he odottivat näin kauan? Jos täkäläinen lehdistö lähetti uutisen Chicagoon, tahi jos he saivat asiasta muuten tiedon, niin miksi he eivät sähköttäneet? Tuo kaikkihan olisi järjestetty siten käden käänteessä."
"Sellaisia asioita ei voi toimittaa sähköteitse tahi postin välityksellä, eikä Willis Marsh menettele sitäpaitsi milloinkaan sillä tavalla. Jos tuo uutinen on ollut Chicagon lehdissä ja hän on nähnyt sen, niin sanonpa, että teidän on sangen vaikea saada luottoa Seattlessa."
"Sitä en usko, mutta aion joka tapauksessa ottaa heti asiasta selvän." Hän nousi. "Tulen luoksenne kello seitsemän ja uskallanpa lyödä vaikka vetoa, että pelkonne on aiheeton."
"Seitsemän täsmälleen", suostui tyttö. "Huvittelen sillä aikaa tekemällä hiukan ostoksia, sillä olenhan nykyisessä asussani kuin mikäkin kuvatus."
Kun hän kello seitsemän astui hotellin seurusteluhuoneeseen saatuaan ilmoituksen, että herra Emerson oli tullut, tapasi hän tämän harppailemassa pitkin askelin edestakaisin otsa tuimassa rypyssä.
"Mitä kuuluu?" kysyi hän.
"Puhuitte profeetan suulla. Seattlessa on raha huvennut äkkiä hyvin vähiin."
"Kuinka monessa pankissa kävitte?"
"Kolmessa. Jäljellä olevat koluan huomenna. Entä te? Oliko teillä parempi onni?"