"En", vastasi hän. "Mutta olen luultavasti tullut — tullut hulluksi."
"Kuinka niin?"
"On tapahtunut käänne."
"Käänne?"
"Niin. Olen saanut rahat."
Balt ja Clyde hypähtivät ylös kiljahtaen niin, että muut kahvilavieraat säikähtyivät pahanpäiväisesti, ja alkoivat sitten rajattomassa riemussaan hurjasti hyppien tanssia pöydän ympäri. "Sormettoman" Fraserinkin ilmeettömät kasvot revähtivät hämmästyksestä leveään hymyyn.
"Hilliard soitti yhdeksän tienoissa ja pyysi minua heti saapumaan pankkiin puheilleen. Hän sanoi vielä kerran tuumineensa asiaa ja oli nyt halukas luovuttamaan rahat. Kaikki on reilassa. Hän antaa rahat, mistä minulla on jo mustaa valkoisella — satatuhatta dollaria ja enemmänkin, jos tarvitsemme."
"Sinun on täytynyt olla kerrassaan loistavan kaunopuhelias", virkkoi Clyde.
"Eikö mitä. Hän se vain puhui tarjoutuen luovuttamaan summan yksityisenä lainana, jolla ei ole pankin kanssa mitään tekemistä."
"No jopa jotakin!" huudahti Iso-George.