"Olette siis muuttanut?" huomautti Boyd huolettomasti.
"Muuttanutko? En suinkaan!"
"Niinkö? Luulin teidän edelleenkin asuvan hotelli Bullerissa, huone 610." Boyd naurahti hilpeästi ja heilautti kättään hyvästiksi jättäen Marshin tuijottamaan jälkeensä naisellisen suun ympärillä katkera piirre.
"Se roisto!" sähähti Marsh hammasten välistä, kun kilpailija oli kadonnut näkyvistä, ja sieppasi taskustaan kultaisen savukekotelon, jonka hän napsautti rajusti auki. Savuke oli kostea ja paloi huonosti, ja kun hän uudelleen viritteli siihen tulta, murtui tulitikkukin ja sammui, jolloin hän vihan vimmassa heitti savukkeen kadulle ja kiiruhti tiehensä lihavat kasvot nytkähdellen ja huulet kiukustuneesti supussa.
Ensi kerran kahteen viikkoon Boyd soi itselleen sen ylellisyyden, että nukkui pitkään ja söi myöhään aamiaisen, mikä ateria keskeytyi kuitenkin sangen äkkiä, kun Balt, joka aina nousi auringon keralla, syöksyi sisään ärjäisten:
"Hei! Tulkaa heti telakalle! Nyt on taas piru irti!"
"Mistä on kysymys?"
"Siellä puuhataan lakkoa. Olin jo aamulla varhain paikalla valvoakseni lastausta, mutta miehet eivät panneet kortta ristiin — yksinkertaisesti kieltäytyivät aloittamasta töitä. Heidän renkaansa rettelöipi sen tähden, että The Bedford Castle purki lastinsa rikkurein avulla."
"Tacomassako?"
"Ei. Friscossa; tämän edellisellä käynnillään."