"Marsh on toisenlainen eikä välitä neuvotteluista. Olenhan jo koettanut."
"Kuka tässä on neuvottelemisesta puhunut? Tiedät kyllä, mitä tarkoitan."
"Tyhmyyksiä."
"Kuinka niin? Onhan tässä minullakin sananvalta." Clyde alkoi suuttua. "Sijoitin vakuutuksiisi luottaen yritykseen kymmenentuhatta omia rahojani ja kaksikymmentäviisituhatta vieraita, joten osuuteni on kolmekymmentäviisituhatta suurempi kuin sinun."
"Siitä huolimatta sinulla ei ole oikeutta loukata tyttöä."
"Loukata häntä! Pyh! Älä nyt hassuttele, Boyd. Mikä sai Hilliardin myöntämään lainan?"
"Arvatenkin hän oli siihen halukas."
"Mitä tuo saivarteleminen hyödyttää? Tiedäthän aivan yhtä hyvin kuin minäkin, että saamme kiittää siitä yksinomaan Cherryn vaikutusvaltaa, jota tämä on nytkin valmis käyttämään, jos vain pyydät. Hän tekee, mitä vain tahdot."
"Olen jo kuullut tarpeeksi, Alton, niin että nyt vaiti", ärjäisi Boyd. "Ymmärtäähän sen nyt jokainen, joka ei ole aivan auttamaton idiootti, että Cherry on sellaiseen aivan liian hyvä ja kunnollinen. Ja paina se mieleesi, että loukatessasi häntä loukkaat minuakin."
"Hyvä hän kyllä on", ivasi Clyde. "Kaikkihan ne ovat hyviä, mutta ehkä ei siten, kuin sinä luulet."