"Kuinka mielenkiintoista! Onko täällä paljonkin sen opin tunnustajia?"
"Ei. Rakennus on muisto venäläisten ajoilta. Alkuasukkaat pitävät siinä nyt jumalanpalveluksiaan."
"Aioin mennä lähemmäksi, mutta tie ei ole juuri kehuttava." Hän katsahti hienoihin ranskalaisiin jalkineihinsa ja sitten Cherryn urheilukenkiin. "Asutteko täällä?"
"Kyllä. Tuossa puutalossa tuolla."
"Niinkö. Yritin sisään, mutta ovet olivat tietysti kiinni, kun olitte poissa. Siellä näytti olevan verraten mukavaa." Mildredin äänessä ja käytöksessä oli jotakin ylhäisen alentuvaista, sillä tuon naisen kauneus ja ilmeinen hienous närkästyttivät häntä, jolla oli ollut tästä aivan vastakkainen käsitys.
"Jos haluatte kääntyä takaisin, näytän teille kotini sisäpuoleltakin, neiti Wayland."
Mildred hätkähti ja loi puhujaan vihamielisen katseen, mikä kaikki huvitti Cherryä suuresti.
"Olen ymmälläni", sanoi hän, "sillä en luullut, että olisimme toisemme ennenkin kohdanneet. Olette —?" Kulmakarvat kohosivat kysyvästi.
"Cherry Malotte, luonnollisesti."
"Nyt muistan. Herra Marsh puhui teistä."