"Sitten ette mene hänen kanssaan naimisiinkaan?"
"En."
Tumma puna nousi Cherry Malotte'n poskille; hän nieleskeli ikäänkuin hänen kurkkunsa olisi ollut aivan kuiva ja sanoi vihdoin viivytellen:
"Hän siis sysäsi teidät luotaan kaikesta huolimatta, ja se, mitä teille tänään sanoin, on saattanut teidät nyt minun luokseni. Teitte tämän säälistä — tahi siksi että olette hänelle suutuksissanne. Ei, ei, Boyd. Sitä en tahdo. Sääliänne en tarvitse ja siitä, minkä hän on heittänyt pois, en huoli."
"Kesti kauan, Cherry, ennenkuin pääsin selville omasta itsestäni, sillä olen ollut erään näyn sokaisema", vastasi Boyd. "Olen uneksinut koko ajan ja vasta tänään havahduin täydellisesti. Olen tullut omasta vapaasta tahdostani luoksesi, koska rakastan sinua ja tulen sinua aina rakastamaan."
Tyttö painoi kätensä sydäntään vasten.
"Unhotatte, mikä olen — ollut!" huudahti hän sydäntä särkevästi. "Ette voi huolia minusta — vaimoksenne!"
"Jo tänä iltana", vastasi Boyd ja ojensi kätensä häntä kohti. "Sinua rakastan ja sinut tahdon omistaa. Muusta en välitä."
Samassa lepäsi Cherry hänen povellaan nyyhkyttäen ja vavisten ikäänkuin jostakin suuresta vaarasta pelastuneena, ja Boyd upotti kasvonsa hänen pehmeisiin kiharoihinsa helliä sanoja kuiskaillen. Hetkisen kuluttua Cherry kohotti ujosti päätään ja painoi hänen huulilleen pitkän suudelman, sanoen sitten vartaloaan hiukan taaksepäin taivuttaen kasvot onnesta sädehtien:
"Ehdit vielä pelastua, jos tahdot. Annan sinulle nyt siihen viimeisen tilaisuuden."