"Paranemaan päin, kiitos kysymästä." Hän astui ovelle päästäen sisään Chakawanan, joka oli kaikesta päättäen rientänyt ulos toisen, rakennuksen kautta. Tyttö oli avopäin ja kylmästä hengästynyt ja kantoi sylissään turkiskääröä. "Otin tuon pikkumiehen mukaani. Katsokaahan!"
Intiaanityttö polvistui kääröineen kamiinan eteen ja kohotti peitteen lapsen kasvoilta.
"Kuulkaa! Älkäähän toki!" huudahti Fraser peräytyen säikähtyneesti pari askelta. "En ole milloinkaan sairastanut tuhkuria." Mutta Chakawana ei ollut häntä kuulevinaan, vaan liverteli pienokaiselle aito äidillisellä hellyydellä Cherryn puhellessa Emersonin kanssa.
"Onko tuo pienokainen intiaanilapsi?" kysyi tämä uteliaasti nähdessään lapsen vaalean ihon.
"Hän intiaani", vastasi Chakawana nopeasti ja kääntyi kysyjään. Tummat silmät olivat kyyneleiset, mutta niiden katse oli uhmaileva, melkeinpä vihamielinen.
"Hän pieni veljemme", kuului takaa kumea ääni, ja Constantine, jonka tuloa ei kukaan ollut huomannut, astui esiin. Cherry kuiskasi pari sanaa Chakawanalle, joka nousi lapsi sylissään ja poistui huoneesta veljensä seuraamana.
IV.
HOUKUTTELEVA EHDOTUS.
"Kalvik on varmaankin hyvin vilkas paikka kesäisin", huomautti Emerson Cherrylle myöhemmin päivällä.
"Kyllä. Laivat tulevat toukokuussa ja kalannousu alkaa kesäkuussa. Silloin ei ole kenelläkään aikaa nukkua."