"Sormeton" Fraser tuijotti häneen suurin silmin kuin johonkin ennenkuulumattoman merkilliseen ilmestykseen virkkaen vihdoin hieman arasti naurahtaen:
"Olettepa te aika riivattu, en muuta sano. En luullut teidän olevan sitä lajia."
Kun toinen ei vastannut, kaivoi hän piipun höyryävän turkkinsa taskusta, ja täytti sen rasiasta ikkunalaudalla, minkä tehtyään hän nojautui tuolissaan mukavaan asentoon, heilautti jalkansa pöydän reunalle ja virkkoi tyytyväisesti huokaisten:
"Tuommoiset raivokkaat kohtaukset järkyttävät aina mieleni perinpohjin."
II.
LAUPIAS SAMARIALAINEN.
Noin pari tuntia myöhemmin meni Fraser ainakin kahdennenkymmenennen kerran ikkunan ääreen ja virkkoi lasiin hengittäen ja ulos kurkistaen: "Mennyt!"
Emerson, joka oli syventynyt erääseen kirjaan, oli vaiti. Äskeisen välienselvittelyn jälkeen hän ei ollut virkkanut juuri sanaakaan, ja löydettyään tuvasta kannettoman ja melkein mustaksi tomuttuneen kappaleen Don Quixote'n englantilaista käännöstä hän oli ollut aivan vaiti.
"Sanoin, että hän on mennyt", toisti Fraser.
Emerson sulki kirjan.