Nuorukainen nyökäytti päätään. "Rosa puhuu totta. Nousin vihdoinkin kapinaan. Huomenna kävelen portille saakka, ja ylihuomenna menemme ongelle."
"Oivallista!"
"Seison jo tanakasti kuin kallio."
Norine ilmestyi samassa kuistille. "Hän käytti hyväkseen poissaoloani, kun olin postia hakemassa", huudahti hän, "ja nyt ei häntä voi hillitä kukaan. Leslieltä tuli kirje. Hän on saanut hyvän paikan kotona New Yorkissa ja toivoo meidän tulevan pian jäljessä. Samalla hän ilmoittaa suuren uutisen: Kuban asioihin sekaantumista vaaditaan yhä kiihkeämmin, ja hänen täytyy ehkä palata sinne sotakirjeenvaihtajana. Ajatelkaahan! Tehtävä peloittaa häntä sanomattomasti."
"Amerikka tulee apuun! Olisipa se hienoa!" huudahti Estevan.
O'ReilIy nyökäytti päätään. "Amerikan on pakko tulla väliin, ja kun
Sam-setä tarttuu ohjaksiin, on Kuba pian vapaa ja itsenäinen."
Norine yhtyi häneen. "Olen varma siitä. Sitten me lähdemme kaikki sinne sateenkaaremme päähän kultamaljaamme hakemaan."
Estevan katsoi puhujaan ihaillen ja tarttui hellästi tämän käteen.
"Olen löytänyt sateenkaareni pään", sanoi hän.
"Minä myöskin", lisäsi O'Reilly. "Olen löytänyt isänne aarteen ja enemmänkin — olen löytänyt Länsi-Intian kalleimman ja kauneimman helmen." Hän kiersi kätensä Rosan ympärille, ja he poistuivat sisälle.
Estevan istui nojatuoliinsa sulkien silmänsä ja Norine istahti sen käsinojalle jalkojaan lepuuttamaan. Talon takaa kuului Jacketin ääni. Poika oli hyvin puheliaalla tuulella ja oli jälleen koonnut päivittäiset kuulijansa, joille hän kuului kertovan englannin kielellä: