"Oletteko ottaneet urkkijoita palvelukseenne?" kysyi tyttö uskomatta korviaan.
"Olemme, totta kai. Meidän täytyi. Toiset pitivät meitä niinikään silmällä, ja asiat ovat nyt kehittyneet sille asteelle, että on kysymyksessä elämä tai kuolema. Sanoin Mac Namaralle, että veri tässä vielä vuotaa, ennenkuin olemme perillä, silloin kun hän esitti meille suunnitelmansa — tarkoitan kun vaikeudet alkoivat."
Helene väänteli käsiään.
"Samaa pelkäsi enoni, ennenkuin lähdimme Seattlesta. Sen vuoksi minä uskalsinkin tuoda ennakoita tänne ne paperit teille. Luulin, että saitte ne kyllin ajoissa, jotta kaikki rettelöiminen olisi voitu välttää."
Struve naurahti ja silmäili häntä hieman kummastuneena.
"Tietääkö Arthur-eno tästä mitään?" jatkoi Helene.
"Ei, emme puhu hänelle enempää kuin on välttämätöntä. Hän ei näytä oikein terveeltä."
"Ei, hän ei ole terve." — Jälleen asianajaja hymyili. -"Kuka on tuon seuran johtaja?"
"Luullaksemme Glenister ja hänen toverinsa, meksikolainen rosvo. Ne ainakin ovat kokouksen kutsuneet koolle."
Helene oli hetken aikaa vaiti.