"Hänen sisarensa tytär", huomautti joku. "Hän saapui tänne ensimmäisellä laivalla ja hänen nimensä on Chester. Pulska nainen vai mitä?"
Suurempaa huomiota kuin tuomari herätti varmaankin eräs toinen tulokas. Hän oli roteva, hyvin puettu mies, jolla oli terävät silmät ja ryhdissä sellaista sulavuutta ja ulkoista kiiltoa, jota ei voi tarkemmin määritellä, mutta joka on itseluottamuksen, terveyden ja matkustelun pettämätön merkki. Päinvastoin kuin muut hän ei tuhlannut aikaa jäämällä laiturille tai tarkastelemalla ympäristöä, vaan asteli otsa syvissä rypyissä joukon halki suoraan kaupungin keskukseen. Häntä seurasi Struven työtoveri, Dunham, keski-ikäinen komeavartinen mies. He menivät suoraan Dunham & Struven konttoriin, jossa tapasivat tuttavamme, valkohapsisen nuoren yhtiöosakkaan.
"Hauska tavata teidät, herra Mac Namara", tervehti Struve. "Nimenne on laajalti tunnettu näillä maan äärillä. Sukulaiseni ovat Dakotassa ottaneet osaa sikäläisiin puolueriitoihin, ja siksi olen aina teitä ihaillut ja olen nyt iloinen, että olette tullut tänne Alaskaan. Tämä on suuri maa, ja me tarvitsemme suuria miehiä."
"Onko ollut vaikeuksia voitettavana?" kysyi Dunham, kun miehet olivat siirtyneet yksityishuoneeseen.
"Vaikeuksia", vastasi Struve nyrpeän näköisenä, "onpa kyllä, ja paljon on ollutkin. Neiti Chester toi kyllä teidän ohjeenne, ja minä kävin heti työhön käsiksi. Mutta ilmaiskaa minulle yksi asia — kuinka saitte tytön puuttumaan asiaan?"
"Ei ollut muita lähettää", sanoi Mac Namara. "Dunham aikoi lähteä ensimmäisellä laivalla, mutta hänen täytyi minun kanssani jäädä asioitten takia Washingtoniin ja tuomarini odottaa meitä Seattlessa. Emme uskaltaneet antaa papereita vieraan kuljetettaviksi; hän olisi voinut tutkia niitä. Se olisi merkinnyt samaa…" Ilmeikkäin elein hän lopetti lauseensa.
Struve nyökäytti päätänsä.
"Ymmärrän. Onko tytöllä vihiä asiakirjojen sisällöstä?"
"Ei tietenkään. Naiset ja asiat eivät sovi yhteen. Toivoakseni ette ole hänelle niistä mitään puhunut."
"En, eikä minulla ole ollut tilaisuuttakaan. Syystä tai toisesta hän katselee minua karsain silmin. En ole nähnyt häntä sen koommin kuin hän kävi luonani."