"Tuomari sanoi hänelle, että asiakirjat koskevat uuden tuomioistuimen järjestämistä", virkkoi Dunham, "ja että elleivät paperit joutuisi perille ennen hänen tuloaan, voisi seurauksena olla paljon ikävyyttä — oikeuskiistoja, kapinaa, verenvuodatusta ja muuta sellaista. Hän ahtoi tytön pään täyteen kaikenmoisia epämääräisiä käsitteitä, kunnes tämä oli melkein puolikuollut pelosta ja uskoi, että enon ja koko maan turvallisuus riippuu hänestä."
"No niin", sanoi Struve, "on kyllä melkoisen helppoa käydä käsiksi toisten valtauksiin eikä liioin vaadi suurta taitoa ostaa myöhemmin heidän oikeutensa, varsinkin kun he tietävät, ettei heillä minkäänlaisia oikeuksia olekaan — mutta mitä olette suunnitellut tehtäväksi, jos oikeat omistajat alkavat ammuskella teitä?"
Mac Namara naurahti.
"Kuka on sellaista tehnyt?"
"Muuan lauhkea valkohapsinen meksikolainen merirosvo, Dextry-niminen. Hän on puoleksi Midas-kaivoksen omistaja, puoleksi vuorten leijona, näköjään rauhan apostoli, mutta urhea kuin Hieronymus. Minä lähetin Gallowayn naulaamaan uusia valtausjulisteita, ja hän kiinnitti ne yöllä miesten maatessa, mutta kello kuusi aamulla hän ryntäsi takaisin ja paukutti oveani niin, että luulin hänen särkevän sen. Olen eläessäni nähnyt kuolemankauhua kaikenmoista, mutta hänen kasvoillaan olivat ne kaikki yhdessä ja lisäksi vielä monta muuta lajia.
"'Piilottakaa minut! Pian!' hän läähätti.
"'Mitä on tapahtunut?' kysyin.
"'Minulle on aamiaiseksi tarjottu harmaata karhua, isoarokkoa ja äkkikuolemaa, ja se on ollut liian vahvaa minun ruoansulatuselimilleni.'
"Minun täytyi pitää häntä piilossa kolme päivää; siliä aikaa tuo iäkäs soturi kulki sävyisään tapaansa pitkin katuja pyssy kädessä, kiroten ja manaten kaikkea ja kaikkia."
"Onko joku toinenkin asettunut vastahankaan?"