"Ei, muut ovat ruotsalaisia eikä heillä ole rohkeutta eikä voimaakaan sellaiseen. He eivät pystyisi antamaan kunnon selkäsaunaakaan, vaikka joskus yrittäisivätkin. Mutta nämä kaivoksenomistajat ovat vallan toista maata. Heitä on kaksi, vanhempi ja nuorempi. Pelkään hieman ruveta heidän kanssaan asioihin, ja ellei heidän valtauksensa olisi koko tienoon paras, neuvoisin teitäkin olemaan puuttumatta asiaan."
"Minä kyllä pidän heidät aisoissa", sanoi Mac Namara. Struve jatkoi:
"Niin, hyvät herrat, olen tehnyt työtä perusteellisesti, mutta samalla joltisenkin umpimähkäisesti. Tarvitsen koko joukon lisätietoja. Heti kun neiti Chester saapui papereineen, aloitin toiminnan. Olen esittänyt vastalauseen tienoon rikkaimpien kullanhuuhtomojen valtausta vastaan, mutta minut hirtettäköön, jos käsitän mitä se pyhittää, koko maassa ei ole tuomioistuinta, joka antaisi meille edullisen päätöksen, jos ryhdymme heidän kanssansa käräjöimään. Mitä on tarkoitus tehdä — kiristääkö?"
"Pötyä!" huudahti Mac Namara. "Keneksi minua luulette?"
"Niin, myönnän kyllä, että juttu tuntuu Mac Namaran kaltaisesta miehestä vähäpätöiseltä, mutta en voi käsittää, mitä muuta olette suunnitellut."
"Viikon kuluttua on hallussani jokaikinen arvokas kaivos koko Nomen piirissä."
Mac Namaran ääni oli tyyni ja päättävä, hänen katseensa tiukka ja selvä ja koko hänen olemuksestaan huokui sellaista voimaa ja rohkeutta, että kaikki epäilykset tuntuivat mahdottomilta.
Kaikenkarvaiseen asianajoon tottunut, seikkailuihin perehtynyt Wilton
Struvekin ällistyi tajutessaan hänen karskien sanojensa kantavuuden.
Mitä tämä lienee suunnitellutkin, tuntui se hänestä tuiki mahdottomalta
toteuttaa, ja silti täytyi Struvenkin uskoa siihen nähdessään Mac
Namaran katseen järkähtämättömän lujuuden.
"Se on suurenmoista — kauhean suurenmoista — liian suurenmoista", hän mutisi. "Se merkitsee, että aiotte hankkia itsellenne viidenkymmenentuhannen päivätulot."
Hänen sanojaan seuranneen äänettömyyden aikana Dunham siirsi jalkaa ja kostutti kuivia huuliaan.