"On sentään hyvä asia, että pojalla ja minulla on hieman varoja ensi hätään", aloitti Dextry puhelun, "muutoin olisimme puilla paljailla. Ilman niitä ei poikakaan voisi huvitteleida näillä oikeusjuttuasioilla, sillä ne tulevat maksamaan kauniit rahat. Ne ovat minun mielestäni ylellisyystavaroita, kuten persikkaviina ja silkkiset alusvaatteet.
"Mutkallisiin pankkeihin en luota yhtään enempää kuin lakimiehiinkään. En totisesti! Olen ostanut kassa-arkun ja retuuttanut sen kaivoksille. Se painaa kahdeksantoista sataa naulaa, ja sinne olemme rahamme lukinneet. Olemme palkanneet Johnssonin niitä vartioimaan. Varastaa rahat? Tuskinpa vainen. Arkkua ei saa paikaltaan ilman räjähdysaineita eikä sitä kukaan jaksa semmoisenaan kantaa pois. Rahat ovat siinä paremmassa tallessa kuin missään muualla. Ei ole kassanhoitajaa, joka karkaisi rahoineen päivineen, eikä muutakaan sellaista. Huomenna aion palata kaupunkiin ja pitää silmällä sitä toimitsijamiestä, kunnes asia on selvillä."
Kun Helene nousi lähteäkseen, saattoi Dextry häntä vajottavan hiekan halki kaupungin likaiselle, lokaiselle pääkadulle. Välttääkseen ohiajavien lokaa roiskuttavien rattaiden aikaansaamaa tuhoa vaatteille hän opasti seuralaisensa kahvila Pohjolan ovikäytävään ja asettui suojelevasti hänen eteensä.
Vaikka oli jo myöhä iltapäivä käsillä, oli Bronco Kid vasta juurikään noussut ja kuljeskeli nyt joutilaana odotellen aikaa, jolloin hänen varsinainen toimensa alkaisi. Hän puheli par'aikaa kahvilanomistajan kanssa, kun Dextry ja Helene pysähtyivät avoimen oven eteen, ja hän huomasi vilaukselta Helenen kasvot, kun tämä kurkisti uteliaana kahvilaan. Helene ei ollut milloinkaan käynyt pelisalissa ja olisi nyt mielellään vähän katsellut sitäkin, mutta hänen seuralaisensa lähti jälleen liikkeelle. Tytön nähdessään oli Kid keskeyttänyt juttelunsa äkisti ja jäi tuijottamaan nuoreen naiseen kuin ilmestykseen.
Sitten hän kysyi Kellyltä:
"Kuka tuo oli?"
Kelly kohautti olkapäitään, minkä jälkeen Bronco Kid enempää kyselemättä meni tyhjään teatterisaliin ja sieltä takaoven kautta ulos.
Dextry ja hänen seuralaisensa olivat menneet kadun toiselle puolelle, niin että pankinpitäjä näki heidät selvästi, kun he lähestyivät. Hän tarkasteli nuorta tyttöä kiireestä kantapäähän, mutta kun tämä aikoi kääntyä häneen päin, oli hän katselevinaan muualle. Hän seurasi kulkijoita jonkun matkan päässä, kunnes Dextry poistui, ja edelleen nuorta naista Ison hotellin edustalle saakka. Puolta tuntia myöhemmin hän istui Kultaisen portin tarjoiluhuoneessa erään tuttavan parissa.
"Kuka oli se nuori nainen, jonka näin hetki sitten astuvan sisään?" hän kysyi.
"Arvaan sinun tarkoittavan tuomarin tytärtä." Miehet puhelivat hiljaisella välinpitämättömällä äänellä. "Mikä hänen nimensä on?"