"Niin, minä näin kaiken", virkkoi hän lopuksi toistettuaan kaikki yksityiskohdat. "Neekeri aikoi sitoa minut, jotten voisi hälyyttää leiriä, mutta hänen ritarillisuutensa esti häntä sitä tekemästä. Se oli aika lailla hienostunut mustaihoinen."
"Mitä teitte sitten kun miehet olivat ratsastaneet tiehensä?"
"Pidin tietysti sanani ja odotin, kunnes he olivat kadonneet näkyvistäni, ja sitten panin koko leirin liikkeelle sekä lähetin Mac Namaran ja hänen miehensä alas laaksoon."
"Alas laaksoon!" huudahti Glenister unohtaen teeskennellyn osansa.
"Niin, tietysti. Luulitteko, että lähettäisin heidät toiselle suunnalle?"
Tyttö katseli seuralaistaan suoraan kasvoihin ja tämä painoi katseensa maahan. — "He aikoivat ensin sille taholle, mutta minä opastin heidät oikealle tielle."
Hänen silmissään oli omituinen välke, ja nuori mies tunsi veren takovan ohimoissaan.
Hän lähetti miehet alas laaksoon! Senpä vuoksi ei häntä ajettu takaa! Siinä tapauksessa hän tiesi — hänen täytyi tietää kaikki! Glenister oli kuin huumaantunut. Hänen rakkautensa pani hänen sisäisen olemuksensa jälleen kiivaaseen käyntiin ja vaati häntä sen jollakin tavalla ilmaisemaan. Mutta Helene, joka ei enää tuntenut voivansa kauempaa hallita tilannetta, oli jo noussut palatakseen hotelliinsa.
"Näin kaikki kolme miestä selvästi", sanoi hän ennenkuin he erosivat, "ja tunsin heidät kaikki."