Silmätessään niitä kiukkuisia kasvoja, jotka tuijottivat häneen ristikon takaa, hän tunsi, että leikki alkoi lähestyä loppuaan, ja veri jyskytti hänen suonissaan, kun hän ajatteli sitä. Hän ei ollut odottanut näin voimakasta ja nopeatoimintaista vastustusta, vaikka hän olikin siihen varustautunut. Hän tiesi, että he himoitsivat hänen kukistustaan ja että Glenister oli heidän johtajansa. Hän näki tämän miehen vihan liekehtivän avoimesti hänen silmistään. Hän tiesi, että tähän tunteeseen sisältyi muutakin kuin pelkkää rakkautta vaivaiseen kultaan, josta he nyt ottelivat, ja tällöin hänen mieleensä juolahti muuan ajatus.
"Onko tämä teidän työtänne, Glenister", hän sanoi ivallisesti. "Pelkäsittekö tulla yksinänne tai halusitteko odottaa hetkeä, jolloin minä olisin naisen seurassa?"
Tätä sanoessaan hän aukaisi oven, jolloin Helene Chester tuli näkyviin, ja virkkoi sitten lujalla äänellä:
"On parasta ettette lähde kanssani, neiti Chester. Tuo mies voisi… niin, lyhyesti, olette täällä paremmassa turvassa, ymmärrättehän?"
Hän toivoi voivansa kiihoittaa Glenisterin lausumaan jonkun äkkipikaisen sanan tai tekemään jotakin harkitsematonta nuoren tytön läsnäollessa ja kuvitteli samalla, minkä vaikutuksen tekisi hänen sankariutensa, kun hän yksin ja rohkeasti asettuisi vastatusten tuon roskajoukon kanssa — yksi kymmentä vastaan.
"Tulkaa ulos!" kivahti hänen vastustajansa käheästi. Mac Namaran loukkaavat sanat ja huomio, että Helene oli toimitsijamiehen mukana, tehosivat häneen kuin huumaava isku.
"Tietysti minä tulen, mutta minä en halua, että tätä nuorta naista kohtaa minkäänlainen väkivalta teidän taholtanne. Olen aseetoin, mutta minulla on oikeus päästä täältä ulos koskemattomana — Amerikan kansalaisen oikeus —" Hän kohotti kätensä pään yli — "Pois tieltä!" hän huusi. Morehouse aukaisi oven, ja Mac Namara asteli pitkin askelin joukon halki.
On omituista, että vaikka mies intohimonsa sokaisemana voi ampua turvattoman vihollisensa takaa päin, ei kukaan voi nostaa kättään miestä vastaan, joka pitää käsivartensa koholla ja jonka silmistä voi lukea pelottomuutta. Tällä tavalla on muuten helpompi käsitellä joukkoa kuin yksityistä ihmistä.
Mac Namara oli koetellut tätä temppua jo aiemminkin ja turvautui siihen nytkin raivatessaan tietä joukon halki. Hän suoritti sen hyvän näyttelijän tavoin, ja kuten hän odottikin, väistyivät miehet syrjään - kaikki muut paitsi Glenister, joka tukki hänen tiensä revolveri kädessä. Loukattu kaivoksenomistaja oli ilmeisesti raivoissaan. Mac Namara astui ihan hänen eteensä, ennen kuin hiljensi askeliaan, Sitten hän pysähtyi ja molemmat miehet katselivat toisiaan vihaisesti silmiin. Konttoriaitauksen takana seisova nuori nainen kuuli syvässä hiljaisuudessa sydämensä kiivaan sykinnän. Glenister kohotti kättänsä verkkaisesti, mutta antoi sen sitten laskea. Hän ravisti päätänsä ja astui syrjään, niin että toinen pääsi menemään ja astumaan kadulle.
Wheaton kääntyi nyt puhuttelemaan Morehousea.