"Herra Morehouse", hän sanoi, "hallussamme on San Fransiskon ylioikeuden määräys,jonka mukaan nämä rahat on luovutettava meille." — Hän ojensi paperit Morehouselle. — "Meidän kanssamme ei ole nyt hyvä leikkiä. Se kulta on meidän, ja me aiomme sen ottaa."
Morehouse tarkasteli pitkään saamiaan papereita.
"En voi tehdä mitään hyväksenne", hän sanoi. "Näitä asiakirjoja ei ole osoitettu minulle. Jos piirioikeus määrää minut rahat teille luovuttamaan, teen sen, muussa tapauksessa minun on säilytettävä kulta hallussani, kunnes se tuomioistuin, joka on sen minulle uskonut, ja sen nostaa. Samoja muotoja noudatetaan niitä luovutettaessa kuin sisäänjätettäessäkin."
"Me haluamme saada kullan nyt heti."
"Valitan, mutta minä en voi sallia henkilökohtaisten tunteitteni vaikuttaa toimintaani."
"Me otamme rahat tavalla millä tahansa", kivahti Glenister. "Olemme epäonnistuneet kaikkialla, ja nyt olemme väsyneet odotteIuihin. Mukaan, pojat!"
"Takaisin!" huusi Morehouse. "Älkää tarttuko tähän oveen! Aseihin, pojat!"
Tämän kehoituksen hän lausui toimihenkilöilleen ja tarttui itse kivääriin, joka oli hänen takanaan pöydällä, ja viritti hanan. Rahantutkija sieppasi haulikon, kassanhoitaja ja kirjanpitäjät asestautuivat niinikään, mikä milläkin. Alaskan pankkiin talletetut varat olivat ilmeisestikin hyvässä suojassa.
"Minä en halua minkäänlaista rettelöä kanssanne", jatkoi virginialainen, "mutta ne rahat pysyvät täällä, kunnes asianomaiset tulevat ne noutamaan."
Pankinjohtajan tarmokas esiintyminen pysähdytti joukon, mutta Glenister puhkesi kiivaihin sanoihin: